Tiedot

Kenian ihmisoikeudet - historia


Kenian ihmisoikeusraportti 2017, huhtikuu 2018

Kenia on tasavalta, jossa on kolme hallintoaluetta: toimeenpaneva haara, jota johtaa suoraan valittu presidentti; kaksikamarinen parlamentti, joka koostuu senaatista ja kansalliskokouksesta; ja oikeuslaitos. Elokuussa 8 pidettiin maassa toiset yleiset vaalit vuoden 2010 perustuslain nojalla. Kansalaiset äänestivät presidentin ja varapresidentin, kansanedustajien sekä lääninjohtajien ja lainsäätäjien puolesta. Kansainväliset ja kotimaiset tarkkailijat pitivät vaaleja yleisesti uskottavina, vaikka jotkut kansalaisyhteiskunnan ryhmät ja oppositio viittasivat sääntöjenvastaisuuksiin. Riippumaton vaalilautakunta (IEBC) julisti 11. elokuuta Jubilee Coalition Party -ehdokkaan Uhuru Kenyattan voitetuksi uudelleen presidentiksi. Opposition presidenttiehdokas Raila Odinga haastoi presidentinvaalien tuloksen oikeuteen. Korkein oikeus kumosi 1. syyskuuta presidentin ja varapresidentin tulokset viitaten pääasiassa kyselytaulukoiden lähettämiseen ja tarkistamiseen liittyviin sääntöjenvastaisuuksiin. Tuomioistuin määräsi uuden äänestyksen presidentille ja varapresidentille 26. lokakuuta. Odinga vetäytyi uusista vaaleista 10. lokakuuta ja kehotti kannattajiaan boikotoimaan äänestyksen. Alhainen äänestysaktiivisuus monilla alueilla ja satunnainen väkivalta opposition linnoituksissa luonnehtivat 26. lokakuuta järjestettyä äänestystä. IEBC julisti 26. lokakuuta pidetyn äänestyksen voittajaksi presidentti Kenyattan, ja korkein oikeus vahvisti tulokset 20. marraskuuta.

Siviiliviranomaiset eivät toisinaan ylläpitäneet tehokkaasti turvallisuusjoukkojen valvontaa.

Merkittävimpiä ihmisoikeuskysymyksiä olivat: laittomat ja poliittisesti motivoituneet murhat; pakotetut katoamiset; kiduttaa; ankarat ja hengenvaaralliset vankilaolosuhteet; rankaisemattomuus mielivaltainen pidätys ja pidätys; tehoton oikeuslaitos; kansalaisten yksityisyyden suojan mielivaltainen loukkaaminen; lehdistönvapauden ja kokoontumisvapauden rajoitukset; vastuuvelvollisuuden puute monissa tapauksissa, jotka liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, mukaan lukien raiskaus ja naisten sukuelinten silpominen/leikkaaminen (FGM/C); ja samaa sukupuolta olevan seksuaalisen käyttäytymisen kriminalisointi.

Hallituksen riippumaton poliisivalvontaviranomainen (IPOA), joka on perustettu siviilivalvonnassa poliisin työhön, tutki lukuisia väärinkäytöksiä. Rankaisemattomuus kaikilla hallintotasoilla oli edelleen vakava ongelma presidentin ja varapresidentin julkisista lausunnoista sekä poliisi- ja oikeusuudistuksista huolimatta. Hallitus toteutti vain rajallisia ja epätasaisia ​​toimia turvajoukkojen jäsenten väitettyjen laittomien murhien tapausten käsittelemiseksi. Rankaisemattomuus korruptiotapauksissa oli myös yleistä. Presidentti Kenyatta jatkoi maaliskuussa 2015 käynnistettyä korruption vastaista kampanjaansa, ja poliisipäällikkö jatkoi vahvaa julkista kantaansa poliisien korruptiota vastaan.

Al-Shabaab-terroristit tekivät tappavia hyökkäyksiä ja sissityyppisiä iskuja Somalian rajalla sijaitseviin eristettyihin yhteisöihin, jotka kohdistuvat sekä turvallisuusjoukkoihin että siviileihin. Ihmisoikeusjärjestöt väittivät, että turvallisuusjoukot tekivät väärinkäytöksiä suorittaessaan terrorismin vastaisia ​​operaatioita.

A. Mielivaltainen elämän riistäminen ja muut laittomat tai poliittisesti motivoituneet tappot

Hallitus tai sen edustajat tekivät lukuisia raportteja mielivaltaisista ja laittomista murhista, erityisesti tunnetuista tai epäillyistä rikollisista, mukaan lukien terroristit. Kansainvälinen järjestö Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö raportoi heinäkuussa 80 tapauksesta, joissa poliisi on tappanut tammikuun jälkeen, ja riippumattoman kansalaisjärjestön riippumattoman lääketieteellisen oikeudellisen yksikön mukaan ainakin 33 näistä oli yhteenvetoteoksia. Maaliskuun 31. päivänä Internetiin ilmestyi videokuvaa väitetystä pukeutuneesta poliisista, joka ampui kaksi alistettua epäiltyä Eastleighin Nairobin alueella. Päivälehden mukaan Päivittäinen kansakunta, Nairobin poliisikomentaja puolusti ampumista ja kutsui uhreja "gangstereiksi". Poliisin ylitarkastaja määräsi sitten tutkinnan, joka ei ollut päättynyt vuoden loppuun mennessä.

Jotkut ryhmät väittivät, että viranomaiset aliarvioivat merkittävästi turvallisuusjoukkojen suorittamien teloitusten määrän, koska tällaiset tappot oli ilmoitettu liian vähän epävirallisissa siirtokunnissa, myös tiheissä kaupunkialueissa. Kansalaisjärjestö Mathare Social Justice Center arvioi, että poliisi tappoi vähintään yhden nuoren miehen joka viikko Nairobin Mathare -alueella. Huhtikuun 1. päivästä syyskuun 22. päivään IPOA vastaanotti 147 valitusta poliisitoimista johtuvista kuolemista, mukaan lukien 44 kuolemaan johtanutta poliisin ampumista ja 20 poliisin muuta toimintaa.

Human Rights Watch (HRW) julkaisi lokakuussa raportin, jossa dokumentoidaan yli 100 henkilöä, jotka ovat loukkaantuneet vakavasti ja ainakin 33 on kuollut, mukaan lukien kuusikuinen lapsi, vastauksena elokuun vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin. Raportissa dokumentoitiin, että poliisi ja muut turvallisuusjoukot, nimittäin yleisten palvelujen yksikkö ja hallintopoliisi (AP), käyttivät liiallista voimaa, mukaan lukien laittomat murhat ja pahoinpitelyt. Kenian kansallinen ihmisoikeustoimikunta (KNCHR) ilmoitti poliisin tappaneen ainakin 35 henkilöä opposition linnoituksissa elokuun 8. vaalien jälkeen. Molemmissa raporteissa kehotettiin lainvalvontaviranomaisia ​​tutkimaan nämä kuolemat.

Tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt katsoivat, että monet ihmisoikeusloukkauksista, jotka eivät liity vaaleihin, johtuivat Kenian puolustusvoimien terrorisminvastaisista operaatioista Koillis -Manderan, Garissan ja Somaliaa ympäröivissä Wajirin läänissä. Esimerkiksi päivälehti Standardiilmoitti 4. heinäkuuta, että jotkut paikalliset syyttivät turvallisuusjoukkoja neljän miehen ja yhden naisen tappamisesta, joiden ruumiit löydettiin Manderan piirikunnan matalasta haudasta.

Rankaisemattomuus on edelleen vakava ongelma (ks. Kohta 1.d.).

Al-Shabaab-terroristit tekivät tappavia iskuja ja sissityylisiä hyökkäyksiä eristettyihin yhteisöihin Somalian rajalla. Esimerkiksi heinäkuussa al-Shabaab-terroristit kaappasivat aseen kanssa julkisten töiden pääsihteeri Miriam El-Maawyn ja kuusi muuta, jotka matkustivat hänen moottorikelkallaan Lamun piirikunnassa. 26. syyskuuta El-Maawy kuoli hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin.

B. Katoaminen

Tarkkailijat ja kansalaisjärjestöt väittivät turvallisuusjoukkojen jäsenten syyllistyneen pakotettuihin katoamisiin. YK: n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) kehotti 27. tammikuuta Kenian ja Etelä -Sudanin hallituksia paljastamaan, mitä tapahtui Sudanin ihmisoikeusaktivisteille Dong Samuel Luakille ja Aggrey Idri Ezibonille, joiden väitettiin siepatun Keniassa Kenian ja Etelä -Sudanin turvallisuusjoukkojen jäsenet 23. ja 24. tammikuuta. Helmikuun 24. päivänä korkeimman oikeuden haara päätti, ettei Kenian hallituksen hallussa pidettyjä miehiä ole todisteita. Heidän olinpaikkansa ei ollut tiedossa vuoden loppuun mennessä (ks. Kohta 1.a.).

Tiedotusvälineet kertoivat myös rannikolla ja koillisosissa sijaitsevista perheistä, jotka etsivät pidätyksen jälkeen kadonneita sukulaisia, ja viranomaisista, jotka pitivät henkilöitä erossa kuulustelusta useita viikkoja tai pidempään (ks. Kohta 1.d.).

C. Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus

Presidentti Kenyatta hyväksyi 13. huhtikuuta kidutuksen ehkäisemistä koskevan lain, joka tarjoaa perustan kidutuksen nostamiselle. Laki tarjoaa alustan vuoden 2010 perustuslain artiklojen soveltamiselle, mukaan lukien: 25 artikla kidutuksesta vapaudesta sekä julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta; 28 artikla ihmisarvon kunnioittamisesta ja suojelusta; ja 29 artikla henkilön vapaudesta ja turvallisuudesta. Laki tuo kaikki valtion virastot ja virkamiehet yhden, eikä usean lainsäädännön alaisuuteen. Lisäksi laki tarjoaa suojan haavoittuville todistajille ja lainvalvontaviranomaisille, jotka kieltäytyvät tottelemasta kidutukseen johtavia laittomia määräyksiä.

Poliisin kerrottiin käyttäneen kidutusta ja väkivaltaa kuulustelujen aikana sekä rangaistakseen sekä tutkintavankeja että tuomittuja vankeja. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan fyysinen akku, orjuus kipeissä asennoissa ja sähköisku olivat yleisimpiä poliisin käyttämiä kidutusmenetelmiä. Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ja tiedotusvälineet raportoivat, että poliisi teki kidutusta ja valittamatonta väkivaltaa rankaisematta. Esimerkiksi lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä oli lukuisia raportteja poliisin julmuudesta mielenosoittajia ja aseettomia kansalaisia ​​kohtaan, myös talosta taloon -toiminnassa 8. elokuuta järjestettyjen vaalien jälkeisinä päivinä (ks. Kohta 3). Raporttien mukaan jälkiväkivalta kohdistui suurelta osin etnisiin alueisiin, joilla oppositiopuolueiden tuki oli voimakkainta (ks. Kohta 6).

Kansainvälinen ihmisoikeusliitto raportoi heinäkuussa, että KNCHR oli kerännyt useita uskottavia kertomuksia turvallisuusjoukkoista, jotka keräsivät ja kiduttivat epäiltyjä, kun he olivat pidätettyinä.

Poliisi käytti lukuisia raportteja liiallisesta voimasta julmassa, epäinhimillisessä tai halventavassa muodossa väkivallan aikana väkivallan aikana (ks. Kohta 2.b). Esimerkiksi 2.

Vankila- ja pidätyskeskuksen olosuhteet

Ihmisoikeusjärjestöt ilmoittivat, että vankila, säilöönottokeskus ja poliisiasema olivat ankarat ylikuormituksen, ruoan ja veden puutteen sekä riittämättömien terveysolosuhteiden ja sairaanhoidon vuoksi. Vankilaosaston terveyspalvelujen osasto valvoo terveys- ja hygienia -asioita.

Fyysiset olosuhteet: Kenian vankilalaitoksen (PS) mukaan vankien määrä 2. lokakuuta oli 50 572, ja heitä pidettiin vankiloissa, joiden kapasiteetti oli 26 837. Yli 90 prosenttia vangeista oli miehiä. Oikeushallinnon kansallisen neuvoston (NCAJ) tammikuun raportin mukaan maassa on 105 vankilaa-87 miehille ja 18 naisille. Vaikka PS totesi, että vuoden 2012 jälkeen on rakennettu seitsemän vankilaa, vakava ylikuormitus oli normi, ja keskimääräinen vankien määrä oli lähes 200 prosenttia ja joissakin vankiloissa jopa 400 prosenttia. Viranomaiset jatkoivat "ylikuormitusohjelmaa", joka johti pikkurikollisten vapauttamiseen ja oikeuslaitoksen kannustamiseen lisäämään yhteisöpalvelumääräysohjelman käyttöä tuomionsa aikana.

PS raportoi 50 kuolemaa elokuussa 2016, lähinnä luonnollisista syistä, mikä merkitsee dramaattista vähenemistä edellisiin vuosiin verrattuna. NCAJ: n tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan saniteettitilat olivat riittämättömät ja tuberkuloosi oli edelleen vakava ongelma kahdeksassa vankilassa.

Tammikuussa NCAJ raportoi, että huolimatta laillisesta vaatimuksesta erottaa miesvangit naisista ja lapsista, sukupuolten ja ikäryhmien sekoittaminen oli edelleen ongelma joissakin vankiloissa. Tammikuun ja kesäkuun välisenä aikana IPOA havaitsi, että viranomaiset erottivat naiset miehistä pidätyslaitoksissa keskimäärin 89 prosenttia ajasta 29 säilöönottolaitoksessa, joissa sen edustajat vierailivat. Pienemmissä vankiloissa naisvankeja ei aina erotettu miehistä. Esitutkinnan aikana ei ollut erillisiä tiloja, ja naisvankien seksuaalinen hyväksikäyttö oli ongelma. Ihmisoikeusjärjestöt ilmoittivat, että poliisi pyysi rutiininomaisesti seksiä naisvankeilta ja että monet naisvangit turvautuivat prostituutioon hankkiakseen välttämättömyystarvikkeita, kuten hygieniatuotteita ja alusvaatteita, joita vankilapalvelu ei tarjonnut.

Viranomaiset erottivat yleensä alaikäiset aikuisista paitsi poliisiasemien alkuperäisen pidätysjakson aikana, jolloin viranomaiset pitivät usein aikuisia ja molempia sukupuolia olevia alaikäisiä yhdessä solussa. Alaikäiset sekoittuivat usein yleiseen vankilaväestöön lounas- ja harjoitusjaksojen aikana, perustuslaillisen tulkinnan koalition, kotimaisen kansalaisjärjestön, mukaan. Vankilan virkamiehet kertoivat, että koska alaikäisten säilöönottokeskuksia oli vähän, viranomaisten täytyi usein kuljettaa heidät erittäin pitkiä matkoja tuomionsa suorittamiseksi ja viettää yötä poliisiasemilla vaihtelevissa olosuhteissa matkan varrella. Lokakuun 6. päivänä Päivittäinen kansakunta sanomalehti kertoi, että todistaja oli syyttänyt poliisia 13-vuotiaan uhrin raiskaamisesta, kun häntä pidettiin yön yli poliisiasemalla väitetystä varkaudesta. IPOA tutki tapausta, ja rikosoikeudenkäynti oli vireillä tuomioistuimissa.

Lain mukaan lapset voivat jäädä vankien äitien luo tietyissä olosuhteissa neljän vuoden ikään asti tai kunnes hoidon järjestelyt laitosten ulkopuolella on saatu päätökseen, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin.

Vangit saivat yleensä kolme ateriaa päivässä, mutta annokset olivat riittämättömiä. PS totesi elokuussa, että se ei enää toiminut rangaistavana ruokavaliona. Vesipula, ongelma sekä vankilassa että sen ulkopuolella, jatkui. Vangit viettivät yleensä suurimman osan ajastaan ​​sisätiloissa riittämättömästi valaistuissa ja huonosti tuuletetuissa solukoteloissa. Tämä pätee erityisesti yli kolmannekseen oikeudenkäyntiä odottavista vangeista, koska he eivät olleet mukana missään työohjelmassa, jonka avulla he voisivat poistua soluistaan ​​säännöllisesti.

Hallinto: Vankien kirjanpito oli edelleen riittämätöntä huolimatta turvallisuuslakien muutoslain voimaantulosta ja voimaantulosta vuonna 2014. Laki edellyttää vankiloiden ja vankiloiden kirjanpidon parantamista. Vankilapalvelu ryhtyi toimiin kirjanpidon parantamiseksi, mukaan lukien yhteistyö vankilauudistuksen kansalaisjärjestöjen ja IPOA: n kanssa, koulutuksen järjestäminen ja käytäntöjen parantaminen.

Vangien raportointimekanismit väärinkäytöksistä ja muista huolenaiheista paranivat PS: n ja KNCHR: n välisen yhteistyön ansiosta ihmisoikeusnormien valvomiseksi vankiloissa ja säilöönottolaitoksissa. Lain mukaan oikeuslaitoksen komissio toimii vankiloiden hallintoasiamiehenä. Sen on saatava ja käsiteltävä luottamuksellista kirjeenvaihtoa vangeilta ja suositeltava korjaustoimenpiteitä heidän huolenaiheidensa ratkaisemiseksi, mukaan lukien vankilan elinoloja ja hallintoa koskevat huolenaiheet. Hallituksen perustamat erityiskomiteat, joihin kuuluivat avustuslait ja vankilan virkamiehet, auttoivat myös lisäämään vankien pääsyä oikeusjärjestelmään. Eldoretin oikeusapukeskus totesi, ettei ole olemassa yhtä järjestelmää, joka tarjoaisi ”ensisijaista oikeutta” vangeille ja vangeille, jotka sen sijaan turvautuivat suurelta osin kansalaisjärjestöjen tarjoamiin palveluihin. Monilla hallituksen nimeämillä ihmisoikeusviranomaisilla ei ollut tarvittavaa koulutusta, ja joillakin vankiloilla ei ollut ihmisoikeusvirkamiestä.

Vankeutta rajoittamattomat yhdyskuntapalveluohjelmat ja joidenkin pikkurikollisten vapauttaminen lievittivät jonkin verran vankiloiden ylikuormitusta. Kokonaisvankilaväestö ei kuitenkaan vähentynyt merkittävästi, koska esivanhempien takuut ja vakuudet olivat kohtuuttomia, kansallinen korkea rikollisuus, vankeusrangaistuksen liiallinen käyttö ja kuolemantuomion ja elinkautisten vankien suuri määrä. Lailliset oikeudet Kansalaisjärjestöt ja vankilavirkailijat ilmoittivat, että ”väkivaltaisen ryöstön” syytettä on käytetty liikaa, mikä voi johtaa elinkautiseen vankeuteen ilman riittävää näyttöä sen tueksi. Jotkut pikkurikolliset saivat näin ollen suhteettoman raskaita tuomioita.

Vankilan virkamiehet kielsivät toisinaan vankeilta ja vangeilta oikeuden ottaa yhteyttä sukulaisiin tai asianajajiin. Perheenjäsenet, jotka halusivat käydä vankien luona, ilmoittivat yleisesti byrokraattisista esteistä, joiden ratkaiseminen edellytti yleensä lahjuksia. Legal Resources Foundationin mukaan vangeilla oli kohtuullinen pääsy lakimiehille ja muille virallisille vierailijoille, vaikka monissa vankiloissa ja vankiloissa ei ollut tarpeeksi tilaa tavata vieraita yksityisesti ja käydä luottamuksellisia keskusteluja.

Riippumaton seuranta: Hallitus salli riippumattomien valtiosta riippumattomien tarkkailijoiden vankilavierailut.

Parannuksia: Elokuun 8. päivänä yhteensä 167 vankia neljässä vankilassa äänesti presidentinvaaleissa, ensimmäistä kertaa vankien annettiin osallistua vaaleihin.

D. Mielivaltainen pidätys tai pidätys

Laki kieltää pidätyksen tai pidätyksen ilman oikeuden päätöstä, ellei ole perusteltua syytä epäillä, että epäilty on syyllistynyt tai aikoo tehdä rikoksen. Poliisi kuitenkin pidätti ja pidätti kansalaisia ​​mielivaltaisesti, syytti heitä vakavammista rikoksista kuin he olivat tehneet tai syytti heitä rikoksesta peittääkseen poliisin väärinkäytökset.

POLIISI- JA TURVALAITTEIDEN ROOLI

Kansallinen poliisipalvelu (NPS) ylläpitää sisäistä turvallisuutta ja on sisäministeriön ja kansallisen hallituksen (sisäministeriö) alaisuudessa.

NPS: ään kuuluu Kenian poliisilaitos (KPS) ja hallintoviranomainen. KPS vastaa yleisestä poliisitoiminnasta ja ylläpitää erikoisyksiköitä, kuten puolisotilaallisia yleisiä palveluyksiköitä, jotka vastaavat merkittäviin ja laajamittaisiin turvattomuuksiin reagoimisesta ja erittäin turvallisten tilojen vartioimisesta. Hallinto -poliisin tehtävänä on rajojen turvallisuus, mutta se otti myös joitakin perinteisiä poliisitehtäviä. Rikostutkinnan pääosasto on itsenäinen osasto, joka vastaa kaikista rikostutkimuksista ja johon kuuluu erikoistuneita tutkintayksiköitä, kuten antinarkoottinen yksikkö, terrorisminvastainen poliisiyksikkö ja rikostekninen yksikkö.

Kansallinen tiedustelupalvelu kerää älykkyyttä sisäisesti ja ulkoisesti ja on presidentin suorassa valvonnassa.

Kenian puolustusvoimat ovat vastuussa ulkoisesta turvallisuudesta, mutta niillä on joitakin kotimaan turvallisuusvastuita, mukaan lukien rajavalvonta ja siviilijärjestöjen tukeminen järjestyksen ylläpitämisessä, kuten perustuslaki sallii. Puolustusvoimat ovat puolustusministeriön alaisia. Syyskuussa 2015 puolustusvoimat ja poliisi aloittivat koordinoidun operaation al-Shabaab-terroristien ajamiseksi pois Bonin metsästä Pohjois-Lamu- ja Etelä-Garissa-läänissä. toiminta jatkui läpi vuoden.

Kansallinen poliisitoimikunta (NPSC) ja IPOA, molemmat hallintoelimiä, raportoivat kansalliskokoukselle. NPSC: ssä on kuusi siviilikomissaaria, joista kaksi eläkkeellä olevaa poliisia, sekä NPS: n ylitarkastajan kaksi varajäsentä. Kaksi komissaaripaikkaa jäi avoimeksi huolimatta NPSC: n pyynnöistä ja yleisön paineesta täyttää nämä tehtävät. NPSC vastaa poliisien rekrytoinnista, siirtämisestä, tarkastamisesta, ylennyksestä ja erottamisesta kansallisessa poliisipalvelussa. IPOA tutkii vakavia poliisin väärinkäytöksiä, erityisesti kuolemantapauksia ja vakavia vammoja poliisin käsissä.

ODPP: llä on valtuudet ohjata päävalvojaa tutkimaan kaikkia tietoja tai väitteitä rikollisesta toiminnasta ja aloittamaan rikosoikeudenkäynti poliisin väärinkäyttö- tai korruptiotapauksissa.

Rankaisemattomuus oli suuri ongelma. Viranomaiset ovat joskus pitäneet poliisin korruptiotapauksen tai laittoman tappamisen tutkimatta jättämistä uhrien epäonnistumisena virallisten valitusten tekemisessä.Uhrit voivat tehdä valituksia alueellisille poliisiasemille, poliisin päämajaan sisäasiainyksikön (IAU) sekä IPOA: n verkkosivuston ja vihjelinjan kautta. Joskus poliisi käänsi pois uhrit, jotka yrittivät tehdä valituksen poliisiasemille, joissa poliisin väitetty väärinkäytökset olivat peräisin, ja ohjasivat heidät muille alueasemille. Tämä loi pelottavan vaikutuksen poliisia vastaan ​​tehtyjen valitusten ilmoittamiseen. Kansalaisjärjestöt dokumentoivat uhkauksia poliiseja vastaan, jotka yrittivät tutkia muita poliiseja vastaan ​​esitettyjä rikossyytöksiä. Ihmisoikeuksien puolustajien suojelun seurantakeskus kehui 21. maaliskuuta hyväksyttyä kansallista koronapalveluslakia, jolla perustettiin virasto, joka tutkii epäilyttäviä kuolemia ja luo kuolintarkastaja -aseman jokaisessa maakunnassa, jolla on valtuudet kerätä asiaan liittyviä rikosteknisiä todisteita.

Poliisi ei onnistunut estämään valppaata väkivaltaa useissa tapauksissa, mutta muissa tapauksissa sillä oli suojaava rooli (ks. Kohta 6).

Huono tapaustyö, epäpätevyys ja korruptio heikensivät onnistuneita syytetoimia; rikosoikeudellisten syytetoimien kokonaistuomioiden määrä oli 13–16 prosenttia. Poliisi ei myöskään usein kirjoittanut pidätettyjä pidätysrekisteriin, mikä vaikeutti heidän paikantamistaan. Kiistojen ratkaiseminen poliisiasemilla ratkaisi merkittävän määrän rikoksia, mutta viranomaiset eivät ilmoittaneet tai tallentaneet niitä ihmisoikeusjärjestöjen mukaan.

Todistajien häirintä ja kostotoimenpiteiden pelko esti vakavasti suurten rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa. Todistajien suojeluvirasto oli alirahoitettu, epäilykset sen riippumattomuudesta olivat yleisiä, ja korkein oikeus piti heikkouksiaan vakavana oikeudellisena puutteena. Se teki tiivistä yhteistyötä IPOA: n ja muiden tutkintaelinten kanssa.

Ihmisoikeusaktivistit kertoivat, että toisinaan paikalliset poliisit, jotka olivat vastuussa valitusten tekemisestä, tekivät väärinkäytöksiä. Poliisiviranomaiset vastustivat tutkimuksia ja vangitsivat joitain ihmisoikeusaktivisteja, koska he ovat julkisesti rekisteröineet valituksia hallituksen rikkomuksista.

Johtavan oikeudellisen edunvalvojan ja ihmisoikeusjärjestön tekemän tutkimuksen mukaan poliisi käytti virkamiesten kurinpidollisia siirtoja piilottaakseen henkilöllisyytensä ja turhauttaakseen väitettyjen rikosten tutkinnan. Monet tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan tutkimukset poliisin hyväksikäytöstä päättyivät sen jälkeen, kun viranomaiset olivat siirtäneet virkamiehiä, ja poliisi ei antanut tietoja heidän henkilöllisyydestään tai olinpaikastaan.

Poliisin vastuuvelvollisuusmekanismit, mukaan lukien IAU: n ja IPOA: n mekanismit, lisäsivät valmiuksiaan tutkia poliisin väärinkäytöksiä. IAU: n väliaikainen johtaja raportoi suoraan poliisin päätarkastajalle. Yksikössä palveli 58 virkamiestä, joista suurin osa oli Kenian poliisilaitoksen ja hallintoviranomaisten taustalla olevia tutkijoita. IAU käsittelee väitteet lahjonnasta, häirinnästä ja kurittomuudesta. IAU tuotti tammi-kesäkuun välisenä aikana noin 650 valitusta, joiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta poliisin ja yleisön tutustuttua IAU: hon.

IPOA avasi kolme alueellista toimistoa Mombasassa, Kisumussa ja Garissassa ja lisäsi henkilöstöään 30: llä noin 120: een. Tammi -kesäkuun välisenä aikana IPOA vastaanotti 1013 kantelua, mikä on yhteensä 8 042 sen perustamisen jälkeen vuonna 2012. IPOA määrittelee viisi valitusluokkaa. Luokan 1 valitukset käsittävät vakavimmat rikokset-kuten murhat, kidutuksen, raiskauksen ja vakavat vammat-ja johtavat automaattiseen tutkimukseen. Luokka kaksi, vakavat rikokset, kuten pahoinpitely ilman vakavia vammoja, tutkitaan tapauskohtaisesti. Luokkia 3–5, vähemmän vakavia rikoksia, ei yleensä tutkita. Noin kolmasosa IPOA-valituksista kuuluu luokkiin 1 ja 2. Jos IPOA toteaa tutkinnan jälkeen, että asiassa on rikosoikeudellinen vastuu, se siirtää asian ODPP: lle. Tammikuun ja kesäkuun välisenä aikana IPOA suoritti 137 tutkimusta, joista 48 välitettiin ODPP: lle. IPOA: lla ja ODPP: llä oli syyskuussa 50 tapausta vireillä. Huhtikuussa 2016 IPOA sai ensimmäisen ja ainoan tuomionsa kuolemantuottamuksesta kahta poliisia vastaan, jotka tappoivat 14-vuotiaan tytön Kwale Countyssä vuonna 2014.

NPSC jatkoi kaikkien palvelevien poliisien tarkastamista. Vetoaminen vaati arviointia kunkin virkamiehen palvelukelpoisuudesta perustuen asiakirjojen tarkasteluun, mukaan lukien taloudellinen kirjanpito, todistukset hyvästä käytöksestä ja kyselylomake sekä julkinen tieto väärinkäytöstä tai väärinkäytöstä. NPSC ilmoitti, että se oli tarkastanut noin 1000 virkamiestä tammi -heinäkuussa, jolloin tarkastettujen kokonaismäärä oli 4 116. Yli puolet vuoden aikana tarkastetuista upseereista tuli liikenneosastolta, jolla oli maine laajasta korruptiosta. NPSC on poistanut palveluksesta 21 ylempää upseeria ja 127 liikennevirkailijaa vuodesta 2015. Jotkut palvelusta tarkistettujen virkamiesten esittämät oikeudelliset haasteet jatkuivat oikeudessa.

PIDÄTYSMENETTELYT JA TIETOJEN KÄSITTELY

Laki antaa poliisille laajan pidätysvallan. Poliisit voivat pidättää pidätyksiä ilman lupaa, jos he epäilevät rikoksen tapahtuneen, tapahtuvan tai pian. Uhrien oikeuksia käsittelevät kansalaisjärjestöt ilmoittivat, että joissakin tapauksissa viranomaiset vaativat uhreja maksamaan lahjuksia ja järjestämään poliisin kuljetuksen epäillyn sijaintipaikkaan laillisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi.

Perustuslain oikeuskirja tarjoaa merkittävää oikeudellista suojaa, mukaan lukien määräykset, jotka edellyttävät syytteen nostamista, oikeudenkäyntiä tai vapauttamista tietyn ajan kuluessa, sekä säännökset, jotka edellyttävät habeas corpus -kirjan antamista, jotta tuomioistuin voi päättää säilöönoton laillisuudesta. Monissa tapauksissa viranomaiset eivät kuitenkaan noudattaneet määräaikoja. Oikeusministeriön mukaan YK: n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kyselylomakkeeseen vuonna 2013 antaman vastauksen mukaan "perustuslaillisen oikeuden selittämätön loukkaaminen johtaa yleensä vapauttamiseen". Vaikka viranomaiset vapauttivat monissa tapauksissa syytetyn, jos heidät pidettiin pidempään kuin määräaika, jotkin tapaukset eivät johtaneet vapauttamiseen, eivätkä viranomaiset maksaneet korvausta.

Poliisi käytti joissakin tapauksissa liiallista voimaa pidätyksissä. Vuonna 2016 kahta virkamiestä syytettiin ja tuomittiin liiallisesta voimankäytöstä 14-vuotiaan tytön ampumisessa Kwaleen. Korkeimman oikeuden tuomari katsoi, että molemmat virkamiehet syyllistyivät tappoon teoistaan ​​etsiessään tytön kotia ja tuomitsivat molemmat seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen.

Perustuslaissa määrätään epäiltyjen oikeus takuita vastaan, ellei ole pakottavia syitä olla vapauttamatta. On olemassa toimiva takuujärjestelmä, ja kaikki epäillyt, myös pääomarikoksista syytetyt, ovat oikeutettuja takuita vastaan. Monet epäillyt olivat vangittuna kuukausia oikeudenkäyntiä odotellessa, koska he eivät kyenneet asettamaan takuita. Vankiloiden ylikuormituksen vuoksi tuomioistuimet kielsivät harvoin takuita henkilöiltä, ​​jotka voisivat maksaa sen, vaikka olosuhteet olisivatkin sen kieltäneet. Esimerkiksi valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka työskentelivät seksuaalisen väkivallan uhrien kanssa, valittivat, että viranomaiset myönsivät takuita epäillyille jopa tapauksissa, joissa oli näyttöä siitä, että he uhkasivat uhreja jatkuvasti.

Vaikka laki antaa esitutkituille vangeille oikeuden tavata perheenjäseniä ja asianajajia, pidätettyjen perheenjäsenet valittivat usein, että viranomaiset sallivat tapaamisen vain lahjuksia maksettaessa. Kun pidätetyillä oli varaa asianajajaan, poliisi salli pääsyn asianajajiin.

Mielivaltainen pidätys: Poliisi pidätti ja pidätti mielivaltaisesti henkilöitä. Mielivaltaisen pidätyksen uhrit olivat yleensä köyhiä nuoria miehiä. Ihmisoikeusjärjestöt valittivat, että turvallisuusjoukot pitivät laajasti mielivaltaisia ​​pidätyksiä ja pidätyksiä terrorisminvastaisten operaatioiden aikana ja kohdistuivat somaleihin ja Kenian muslimeihin. Maaliskuun 22. päivänä AP: n virkamiesten väitettiin pidättäneen ja hyökänneen Standard -sanomalehden toimittaja Isaiah Gwengiä, oletettavasti poliisin julmuutta koskevien tarinoidensa vuoksi. IPOA -tutkimus jatkui raportointivuoden lopussa.

Tutkintavankeus: Pitkä tutkintavankeus oli vakava ongelma ja lisäsi vankiloiden ylikuormitusta. Joitakin syytettyjä pidätettiin tutkintavankeudessa pidempään kuin laissa säädetty enimmäisrangaistusaika rikoksesta, josta heitä syytettiin. Hallitus väitti, että tutkintavankeudessa vietetty keskimääräinen aika oli 14 päivää, mutta on raportoitu, että monet vangit viettivät kaksi tai kolme vuotta vankilassa ennen oikeudenkäyntiensä päättymistä. Pidätyspaikan poliisi on vastuussa siitä, että vangit tuodaan vankilasta oikeuteen, kun kuulemiset on määrätty, mutta usein ne eivät ole tehneet sitä, pakottaen vangit odottamaan tapaustensa seuraavaa käsittelyä (ks. Kohta 1.e).

Pidätetyn kyky haastaa säilöönoton laillisuus tuomioistuimessa: Laki antaa pidätetyille tai pidätetyille henkilöille oikeuden haastaa tuomioistuimessa pidätyksen oikeusperustan tai mielivaltaisen luonteen, mutta tätä oikeutta ei aina suojattu käytännössä.

E. Reilun julkisen oikeudenkäynnin kieltäminen

Perustuslaissa säädetään riippumattomasta oikeuslaitoksesta. Oikeuslaitoksen uudistaminen jatkui. Oikeuslaitos osoitti riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Huolimatta yleisestä uskosta oikeudelliseen korruptioon, tuomareiden, syyttäjien tai puolustusasianajajien keskuudessa ei esitetty uskottavia syytöksiä tai tutkimuksia merkittävästä korruptiosta. Viranomaiset kunnioittivat yleensä tuomioistuimen määräyksiä, eikä oikeudenkäyntien tulokset näyttäneet olevan ennalta määrättyjä.

Oikeuspalvelutoimikunta (JSC)-perustuslain mukainen valtuutettu valvontaelin, jonka tarkoituksena on eristää oikeuslaitos poliittiselta paineelta-toimittaa presidentille luettelon tuomariksi nimitettävistä ehdokkaista. Presidentti valitsee yhden ehdokkaista parlamentin hyväksyttäväksi. Presidentti nimittää ylituomarin ja muutoksenhaku- ja korkeimman oikeuden tuomarit tämän prosessin kautta. Komissio arvioi julkisesti oikeuslaitoksen nimetyt.

Tuomarien ja magistraattien vetoomuslautakunta, joka perustettiin vuonna 2011 selvittämään tuomareiden ja tuomareiden sopivuutta virkaan, sai päätökseen tarkastuksensa ja toimitti loppuraporttinsa presidentille syyskuussa 2016. Tuomioistuin hyväksyi joitakin kertomuksen suosituksista. Esimerkiksi JSC teki apulaispäätuomarin oikeusasiamieheksi eikä tuomariksi selventäen asemakysymyksiä. JSC hyväksyi myös käytännesäännöt, joita sovelletaan kaikkiin oikeushenkilöihin, mukaan lukien tuomarit ja tuomarit, ja palkkasi lisää tarkastushenkilöstöä varmistaakseen julkisen varainhoidon lain noudattamisen.

Perustuslaissa annetaan oikeuslaitokselle valta tarkastella muiden hallitusten nimityksiä ja päätöksiä. Parlamentti jätti joskus huomiotta oikeudelliset päätökset. Esimerkiksi elokuussa 2016 High Courtin määräaika parlamentille päättyi antamaan lainsäädäntöä perustuslain mukaan kahden kolmasosan sukupuolen periaatteen täytäntöönpanemiseksi (ks. Kohta 3). Toukokuussa päättyi toisen korkeimman oikeuden määräyksen täytäntöönpanon määräaika huolimatta siitä, että kansalliskokouksen enemmistöpäällikkö oli luvannut saattaa sen äänestykseen.

Laissa säädetään "kadhi" -tuomioistuimista, jotka päättävät muslimilakeista, jotka koskevat avioliittoa, avioeroa ja muslimien perintöä. Muita perinteisiä tuomioistuimia ei ollut. Kansalliset tuomioistuimet käyttivät etnisen ryhmän perinteistä lakia oppaana henkilökohtaisissa asioissa niin kauan kuin se ei ollut ristiriidassa lakisääteisen oikeuden kanssa.

Kokeilumenettelyt

Laissa säädetään oikeudesta oikeudenmukaiseen julkiseen oikeudenkäyntiin, vaikka yksilöt voivat antaa todistuksia suljetuin ovin; riippumaton oikeuslaitos noudatti yleensä tätä oikeutta. Laissa säädetään syyttömyysolettamasta, ja syytetyillä on oikeus osallistua oikeudenkäynteihin, kohdata todistajia ja esittää todistajia ja todisteita puolustuksekseen. Laki tarjoaa myös syytetyille oikeuden saada nopeita ja yksityiskohtaisia ​​tietoja heitä vastaan ​​nostetuista syytteistä ja tarvittaessa ilmaisen tulkinnan, myös oikeudenkäyntien aikana; oikeudenkäynti ilman aiheetonta viivytystä; saada pääsyä hallituksen hallussa oleviin todisteisiin; eikä häntä saa pakottaa todistamaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Viranomaiset kunnioittivat yleensä näitä oikeuksia, vaikka eivät aina ilmoittaneet henkilöille välittömästi heitä vastaan ​​nostetuista syytteistä. Pilottihanke, jolla toteutetaan Aktiivisten tapausten hallinnan ohjeet, kehitetty syytteeseenpanomenettelyjen parantamiseksi, jatkui neljässä tuomioistuimessa marraskuusta lähtien. Muutoksenhakutuomioistuimessa otettiin osittain käyttöön satunnaistettu valintalautakunta, jotta vältettäisiin yleisön käsitys siitä, että osapuolet, joilla on etuja, voivat vaikuttaa tuomareiden kokoonpanoon.

Oikeudenkäynnin viivästyminen johtui joskus siitä, että todistajat eivät esiintyneet, tuomarit peruuttivat oikeudenkäyntipäivät ilman ennakkoilmoitusta, todistajat eivät olleet suojattuja tai lakimies ei saapunut paikalle. Viranomaiset kunnioittivat yleensä vastaajan oikeutta neuvotella asianajajan kanssa ajoissa. Vastaajilla oli yleensä riittävästi aikaa valmistautua puolustukseen, jos he pystyivät siihen. Hallitus ja tuomioistuimet kunnioittivat yleensä näitä oikeuksia. Valtion tukemaa julkista puolustuspalvelua ei ollut, ja tuomioistuimet jatkoivat oikeudenkäyntiä valtaosaan vastaajista ilman edustusta, koska heillä ei ollut varaa lainopilliseen neuvontaan. Kesäkuussa 2016 voimaan tulleessa oikeusapulaissa perustettiin kansallinen oikeusapupalvelu helpottamaan oikeussuojan saatavuutta.Lopullisena tavoitteena on tarjota pro-bono -palveluja köyhille syytetyille, joilla ei ole varaa lailliseen edustukseen. Syyskuun 25. päivänä oikeusministeri käynnisti kansallisen oikeusapulautakunnan tarjoamaan maksutonta oikeusapua haavoittuvassa asemassa oleville oikeudenkäynnin osapuolille, mukaan lukien lapset, jotkut naiset ja vammaiset, vaikka apua saatiin suurelta osin vain Nairobissa. Muuta pro-bono-oikeusapua oli saatavilla vain suurissa kaupungeissa, joissa jotkut ihmisoikeusjärjestöt, erityisesti kansainvälinen asianajajien liitto, kansainvälinen kansalaisjärjestö, tarjosivat sitä. Hallitus julisti 25. – 29. Syyskuuta oikeudellisen tietoisuuden viikon, jonka aiheena on ”Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen parantamalla lainvalvontaa”, ja tarjonnut ilmaisia ​​lakipalveluja Nairobin Milimanin oikeusistuimissa.

ODPP lisäsi merkittävästi koulutettujen syyttäjien määrää. ODPP: n mukaan 29. kesäkuuta oli arviolta 627 valtion syyttäjää, kun vuonna 2013 niitä oli 200, ja 402 tukihenkilöstöä. ODPP lakkautti poliisin syyttäjät kokonaan vuonna 2016. Syyttäjäpalvelun laajentaminen vähensi myös viivästyksiä oikeudenkäynneissä. Oikeuslaitos paransi tapausten selvitysastetta ja vähensi huomattavasti tapausten määrää lisäämällä päivittäin istuvien tuomarien penkkejä.

Löytölakeja ei ole määritelty selkeästi, ja ne haittaavat puolustuslakimiehiä. High Courtin tuomion täytäntöönpano, joka edellytti kirjallisten lausuntojen antamista puolustukselle ennen oikeudenkäyntiä, oli epäjohdonmukainen. Puolustusasianajajilla ei usein ollut pääsyä hallituksen hallussa oleviin todisteisiin ennen oikeudenkäyntiä. On raportteja, joiden mukaan hallitus toisinaan vedonnut virallisiin salaisuuksiin perustuvaan lakiin todisteiden salaamiseksi.

Vastaajat voivat valittaa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja lopulta hovioikeuteen ja joissakin asioissa korkeimpaan oikeuteen.

POLIITTISET VANGIT JA TIETOJA

Poliittisia vankeja tai vankeja ei raportoitu.

KANSALAISET OIKEUSMENETTELYT JA -KORVAT

Yksilöt voivat käyttää siviilituomioistuinjärjestelmää hakeakseen korvauksia ihmisoikeusloukkauksista ja valittaa päätöksistä korkeimpaan oikeuteen sekä Afrikan tuomioistuimeen ja ihmisoikeuksiin. Oikeuslaitos käynnisti toukokuussa 2016 ohjelman Parannetut palvelutoimitusaloitteet edistää tehokkaampaa ja kohtuuhintaista oikeutta. Ohjelma esitteli Performance Management Understandings -menetelmän, jolla mitataan oikeushenkilöstön, tuomareiden ja tuomareiden suoritusta työn toimittamisen mukaan. Tammikuussa korkeimman oikeuden päätuomari käynnisti oikeuslaitoksen uudistamista koskevan strategisen suunnitelman, johon kuului täytäntöönpano- ja seurantakomitea.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lahjonta, kiristys ja poliittiset näkökohdat vaikuttivat joidenkin siviilioikeudellisten asioiden tuloksiin. Tuomioistuinmaksut siviilioikeudellisten asioiden jättämisestä ja käsittelystä käytännössä estivät joidenkin pääsyn tuomioistuimiin.

OMAISUUDEN PALAUTTAMINEN

Maassa ei ole yhtenäistä vakiintunutta maanomistusjärjestelmää: yksityiset omistusoikeudet kilpailevat tavanomaisten maaoikeuksien ja yhteisön maan kanssa, kun taas julkinen maa on altis kyykkyille tai häikäilemättömille kehittäjille. Omistusasiakirjojen antamiselle tai maa -kiistojen ratkaisemiselle ei ole selkeää oikeudellista kehystä, koska kansalliset maakomiteat, joilla on perustuslain ja vuoden 2012 täytäntöönpanolainsäädännön mukainen maa -alueiden ratkaisuvaltuudet, ja maaministeriö ovat oikeudellisten kiistojen vuoksi. Tontit jaettiin joskus kahdesti. Yhteisön maalaki, joka allekirjoitettiin elokuussa 2016, sallii yhteisöjen hakea kiinteistörekisteröintiä yhtenä kokonaisuutena ja kouluttaa tuomioprosessin, jossa heidän hakemuksensa käsitellään kilpailevien saatavien rinnalla.

Vuosien 2007–2008 väkivallan jälkeisen väkivallan jälkeen perustetussa Totuuden, oikeuden ja sovinnon komission (TJRC) raportissa todettiin, että maanuudistus, mukaan lukien titulointi, on avainkysymys, ja antoi suosituksia, joita ei suurelta osin toteutettu. Kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet raportoivat edistymisestä epätasaisesti. Esimerkiksi päiväkirjan mukaan Vakio sanomalehti, 17. tammikuuta, High Courtin haara päätti, että yli kolme miljoonaa hallituksen vuoden 2013 jälkeen antamaa maaomistuskirjaa oli käsitelty sääntöjenvastaisesti ja olivat sen vuoksi pätemättömiä. Tuomio perustui siihen, että parlamentti ei hyväksynyt kiinteistörekisterilain täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä. Korkein oikeus keskeytti tuomionsa vuodeksi, jotta maa -ministeriö saisi aikaa julkaista asiakirjat jo voimassa olevien otsikkomääräysten mukaisesti.

Ei ole vakiintunutta järjestelmää korvaamiseksi tai korvaamiseksi niille, jotka on julistettu kyykkyiksi ja määrätty vapauttamaan maata. Sekä yksityiset että yhteisölliset yhteenotot olivat yleisiä maata koskevien kiistojen vuoksi. Hallitus käytti pakotettua häätöä ja purkamista palauttaakseen sen, mitä se väitti olevan laittomasti miehitettyä julkista maata. Esimerkiksi kahden OHCHR: n tiedonannon mukaan joulukuussa 2016 viranomaiset antoivat 1200 alkuperäiskansojen Sengwer -perheelle seitsemän päivän varoitusajan lähteä esi -isien alueilta Embobut Forestista aiempien häätökierrosten jälkeen. Myöhemmin Kenian metsäpalvelun (KFS) vartijoiden kerrottiin polttaneen useita Sengwerin asuntoja. Joulukuun 8. päivänä Eldoretin korkein oikeus jätti häätöt, mutta KFS jatkoi häätöjä maaliskuussa, väitetysti ampuneena ammuksia ja polttanut lisää asuntoja. Joissakin tapauksissa viranomaiset järjestivät kansalaisten järjestöjen painostuksesta ad hoc -korvauksen tai asukkaiden siirtämisen. Toukokuun 26. päivänä Afrikan unionin ihmisoikeus- ja kansojen tuomioistuin totesi vuonna 2009 Mau -metsästä häädetyn alkuperäiskansojen Ogiek -yhteisön hyväksi. Tuomioistuin katsoi hallituksen toimien rikkoneen seitsemää Afrikan ihmisoikeuksien ja ihmisten oikeuksien peruskirjan artiklaa, jonka maa on allekirjoittanut. Päätös antoi Kenian hallitukselle 6. marraskuuta tarvittavien korjaustoimenpiteiden toteuttamiseen, mutta tämän raportin mukaan oikeusministeri ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin.

F.Mielivaltainen tai laiton puuttuminen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon

Perustuslaki ja laki kieltävät tällaiset toimet paitsi "yleisen edun edistämiseksi", mutta viranomaiset loukkasivat joskus kansalaisten yksityisyyden suojaa. Laki sallii poliisin mennä kotiin ilman etsintälupaa, jos määräyksen saamiseen tarvittava aika vaikuttaisi tutkintaan. Vaikka turvallisuusviranomaiset saivat yleensä etsintäluvat, he tekivät toisinaan etsintöjä ilman lupaa laajojen turvatarkastusten aikana epäiltyjen rikollisten kiinni ottamiseksi tai varastetun omaisuuden takavarikoimiseksi. Esimerkiksi 11. ja 12. elokuuta poliisi suoritti useiden lehdistö- ja kansalaisjärjestöraporttien mukaan Kisumun läänin talon talon operaatioita 8. elokuun vaalien jälkeisten mielenosoitusten yhteydessä. Yhdessä kodeissa poliisin väitettiin lyöneen aviomiestä, vaimoa ja heidän puolikuukautta tyttärensä. KNCHR vahvisti, että lapsi kuoli vammoihinsa 15. syyskuuta. IPOA sai marraskuussa päätökseen lapsen kuoleman tutkinnan ja siirsi asian ODPP: lle mahdollisia syytteitä varten.

Ihmisoikeusjärjestöt ilmoittivat, että poliisit ryöstivät koteja epävirallisissa asutuksissa Nairobissa ja rannikkoalueiden yhteisöissä etsien epäiltyjä terroristeja ja aseita. Organisaatiot dokumentoivat lukuisia tapauksia, joissa tavalliset vaatetuspoliisit tutkivat asuntoja ilman lupaa ja taloustavarat takavarikoitiin, kun asukkaat eivät kyenneet toimittamaan kuitteja ostosta pyydettäessä.

A. Sananvapaus, myös lehdistölle

Laki tarjoaa sananvapauden, myös lehdistölle, mutta hallitus rajoitti joskus tätä oikeutta.

Ilmaisun vapaus: 26. huhtikuuta High Courtin haara julisti rikoslain 132 §: n perustuslain vastaiseksi, joka kriminalisoi "virkamiehen auktoriteetin heikentämisen", ja tuomion määräys loukkasi sananvapauden perusoikeutta. Muut perustuslain ja kansallisen yhteenkuuluvuus- ja kotouttamislain säännökset, jotka kieltävät vihapuheen ja väkivaltaan yllyttämisen, pysyivät voimassa. Viranomaiset pidättivät lukuisia parlamentin jäseniä yllytyksestä tai vihapuheesta syytettynä. Viranomaiset pidätivät 25. syyskuuta entisen kansanedustajan David Manyaran väitetystä yllyttämisestä väkivaltaan ja pidätti erikseen kansanedustaja Paul Ongilin (alias Babu Owino) syytöksistä kumoamisesta ja yllyttämisestä hänen 7. syyskuuta antamiensa kommenttien perusteella, joissa presidentti Kenyattaa verrattiin syrjäytettyihin diktaattoreihin. Välittömästi Ongilin vapautuksen jälkeen joukkovelkakirjassa 28. syyskuuta poliisi pidätti hänet uudelleen syytettynä vakavan vahingon aiheuttamisesta äänestäjälle 8. elokuuta. 11. syyskuuta poliisi pidätti kansanedustaja Moses Kurian ja entisen senaattorin Johnson Muthaman väitetysti tulehduksellisten lausuntojen vuoksi. Viranomaiset olivat aiemmin pidättäneet Kurian ja Muthaman yhdessä kuuden muun poliitikon kanssa sekä hallitsevasta että oppositiopuolueesta, koska he olivat antaneet julkisia kommentteja kesäkuussa 2016. Tuomioistuimet hylkäsivät syytteet kahdeksaa poliitikkoa vastaan ​​viime vuonna.

Lehdistön ja median vapaus: Hallitus tulkitsi toisinaan lakeja rajoittaakseen lehdistönvapautta, ja virkamiehet syyttivät toisinaan kansainvälistä mediaa tarinoiden julkaisemisesta ja toiminnasta, joka saattaisi lietsoa väkivaltaa. Kaksi lakia antaa hallitukselle median valvonnan luomalla valitustuomioistuimen, jolla on laaja toimivalta, mukaan lukien valta peruuttaa toimittajien valtakirja ja määrätä heikentäviä sakkoja. Hallitus oli median suurin mainostulon lähde ja käytti sitä säännöllisesti vipuna vaikuttaakseen median omistajiin. Toimittajat harjoittivat itsesensuuria välttääkseen ristiriidat hallituksen kanssa arkaluonteisista aiheista, kuten ensimmäisestä perheestä.

Kuusitoista muuta lakia rajoittavat tiedotusvälineiden toimintaa ja rajoittavat lehdistönvapautta. Presidentti allekirjoitti elokuussa 2016 lain tiedonsaannista, jonka tiedotusvälineiden vapauden kannattajat kiittivät hallituksen avoimuuden edistymisestä.

Väkivalta ja häirintä: Toimittajat väittivät, että turvallisuusjoukot tai poliitikkojen kannattajat kansallisella ja läänin tasolla toisinaan häiritsivät ja pelottivat heitä fyysisesti. Hallitus ei toisinaan tutkinut väitteitä häirinnästä, uhkailusta ja fyysisistä hyökkäyksistä tiedotusvälineiden jäseniä vastaan.

Toukokuussa Human Rights Watch ja kansalaisjärjestö 19 artikla dokumentoivat 23 tapausta vuosina 2013--2017, joissa hallituksen virkamiehet tai henkilöt, joiden uskottiin olevan linjassa hallituksen kanssa, hyökkäsivät toimittajia tai bloggaajia vastaan. Kaksi uhreista kuoli olosuhteissa, jotka saattoivat liittyä heidän työhönsä. Ryhmät dokumentoivat lisäksi 16 tapausta, joissa toimittajia ja bloggaajia vastaan ​​kohdistettiin suoria tappouhkauksia, ja 14 tapausta, joissa toimittajia ja bloggaajia pidätettiin tai pidätettiin mielivaltaisesti myöhemmin, mutta heidät vapautettiin syytteistä.

Lukuisat tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt ilmoittivat, että toimittajien pelottelu lisääntyi ennen 8. elokuun vaaleja ja niiden jälkeen. Kesäkuussa viranomaiset pidätti toimittaja Walter Menyan, kun hän julkaisi artikkelin julkisen palvelun organisaation ylemmistä työntekijöistä, jotka olivat myös hallitsevan juhlavuoden puolueen kampanjan rekisteröityjä virkamiehiä. Viranomaiset vapauttivat Menyan kaksi päivää myöhemmin maksutta. Poliisi pidätti 12. elokuuta toimittajat Duncan Khaemban ja Otieno Willisin, kun he raportoivat väkivallasta väkivallassa Nairobin epävirallisessa Kiberan siirtokunnassa, joiden kerrottiin käyttäneen luodinkestäviä varusteita ilman lupaa. Viranomaiset luopuivat syytteistä 15. elokuuta.

Suurin osa tiedotusvälineistä kattoi edelleen monenlaisia ​​poliittisia ja sosiaalisia kysymyksiä, ja useimmat sanomalehdet julkaisivat mielipidettä, jotka kritisoivat hallitusta.

Sensuuri tai sisällön rajoitukset: Valtamediat olivat yleensä riippumattomia, mutta toimittajien raporteissa hallituksen virkamiehet painostivat heitä välttämään tiettyjä aiheita ja tarinoita ja pelottivat heitä, jos virkamiehet katsoivat, että he olivat jo julkaisseet tai lähettäneet liian kriittisiä tarinoita hallitusta kohtaan. Myös raportteja toimittajat välttivät käsittelemästä kysymyksiä tai kirjoittamasta tarinoita, joiden he uskoivat toimittajien hylkäävän hallituksen suoran tai epäsuoran painostuksen vuoksi. Tiedotusvälineiden mukaan terveysministeriön virkamies uhkasi lokakuussa 2016 Business Daily toimittaja Stellar Murumba tarinasta ministeriön korruptiosta. Tallennetussa puhelussa virkamies kertoi Murumballe, että tarina vaaransi Murumban ja hallitus oli napauttanut hänen tietokonettaan. Virkamies pyysi myöhemmin anteeksi; viranomaiset eivät kiistäneet toimittajan tarkkailuvaatimuksia.

Kunnianloukkaus-/panettelulait: Hallituksen virkamiehet ja poliitikot uhkailivat ja nostivat kunnianloukkaustapauksia tiedotusvälineitä vastaan. 6. helmikuuta High Courtin haara julisti rikoslain 194 §: n perustuslain vastaiseksi, jossa määriteltiin rikos rikoksesta, ja kaikki rikosoikeudelliset kunnianloukkaustapaukset peruutettiin. Häväistys ja panettelu ovat edelleen siviilirikoksia.

Kansallinen turvallisuus: Hallitus mainitsi kansallisen tai yleisen turvallisuuden perusteena tukahduttaa näkemykset, joita se piti poliittisesti kiusallisina. Viestintävirasto kehotti helmikuussa matkapuhelinpalveluntarjoajia sallimaan hallituksen solmiman yksityisen yrityksen kuunnella yksityisiä puheluita, lukea tekstiviestejä ja tarkastella mobiilirahansiirtoja. Tuomari pysäytti direktiivin ja katsoi, että se rikkoi perustuslaillista yksityisyyden suojaa.

INTERNETIN VAPAUS

Hallitus ei rajoittanut tai häirinnyt pääsyä Internetiin tai sensuroinut verkkosisältöä, eikä ollut uskottavia raportteja siitä, että hallitus olisi seurannut yksityistä verkkoviestintää ilman asianmukaista laillista valtuutta. Viranomaiset seurasivat kuitenkin verkkosivustoja vihapuhelakien rikkomusten varalta.

Lain mukaan matkapuhelinpalveluntarjoajat voivat estää massaviestejä, joiden he katsovat yllyttävän väkivaltaan. Kansallinen koheesio- ja integraatiokomissio (NCIC) seurasi bloggaajia ja sosiaalisen median käyttäjiä, joita syytetään vihapuheen levittämisestä. Elokuun 13. päivän artikkelin mukaan Nairobin uutiset (blogi, jota ylläpitää päivälehti Päivittäinen kansakunta), viranomaiset pidättivät WhatsApp -mobiilisovelluksen keskusteluryhmän ylläpitäjän tulehduksellisen väärän tiedon ja propagandan levittämisestä sosiaalisen median kautta.

Kenian kansallisen toimiston vuoden 2017 taloustutkimuksen mukaan internetin käyttäjiä oli syyskuussa 39,4 miljoonaa-yli 80 prosenttia väestöstä. Mobiilidata laajensi Internet-yhteyttä moniin vähemmän kehittyneisiin osiin maata. 3G- ja 4G -dataverkko laajeni samoin kuin Internet -palveluntarjoajien määrä.

AKADEMIAVAPAUS JA KULTTUURITAPAHTUMAT

Hallitus ei rajoittanut akateemista vapautta tai kulttuuritapahtumia. Presidentti allekirjoitti elokuussa 2016 lain perinteisten tietojen ja kulttuuristen ilmaisujen suojaamisesta.

B. Rauhallisen kokoontumisen ja yhdistymisen vapaudet

Rauhanomaisen koon vapaus

Vaikka perustuslaki ja laki säätävät kokoontumisvapaudesta, hallitus joskus rajoitti tätä oikeutta. Poliisi kieltäytyi rutiininomaisesti ihmisoikeusaktivistien kokoontumispyynnöistä, ja viranomaiset hajauttivat kokouksiin osallistuvat henkilöt, joita ei ollut kielletty etukäteen. Järjestäjien on ilmoitettava paikalliselle poliisille etukäteen julkisista kokouksista, jotka voivat edetä, ellei poliisi ilmoita järjestäjille toisin. Lain mukaan viranomaiset voivat kieltää kokoontumiset vain, jos samaan aikaan ja samassa paikassa on toinen aikaisemmin suunniteltu kokous tai jos havaitaan erityinen turvallisuusuhka.

Poliisi käytti ajoittain liiallista voimaa mielenosoittajien hajottamiseen. Vähintään kaksi kertaa vuoden aikana poliisi käytti kyynelkaasua hajottaakseen silmiinpistäviä sairaanhoitajia. IPOA: n tekemien valitusten tutkiminen jatkui marraskuusta lähtien. Tiedotusvälineissä kerrottiin laajasti poliisin väkivallasta, joka kohdistui mielenosoittajiin 8. elokuuta järjestettyjen vaalien jälkeen. Uskottavien raporttien mukaan kuolleita oli ainakin 35 ja loukkaantuneita ainakin 100. Poliisin vammoista tai kuolemista ei raportoitu samalta ajalta. Väkivalta kasvoi satunnaisesti 26. lokakuuta järjestettyjen uusien vaalien ympärillä olevissa oppositiolinnakkeissa, ja vahvistamattomat raportit osoittavat jopa kaksi tusinaa kuolemaa loka- ja marraskuussa, kun poliisi ja väkivalta yhdistyvät. Monet ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt tuomitsivat poliisin voimakkaan käytön mielenosoittajia vastaan. Poliisi sai useita lehdistötiedotteita ympäri vuoden, kun poliisi käytti kyynelkaasua mielenosoittajien hajottamiseen, myös vaalien jälkeen sekä hallitsevan puolueen että oppositioliiton kannattajia vastaan. Esimerkiksi 29. syyskuuta IPOA ja IAU ilmoittivat, että molemmat tutkivat liiallista voimankäyttöä ja kiristystä Nairobin yliopiston mielenosoituksia vastaan ​​28. syyskuuta tapahtuneessa poliisitoimissa, joissa 27 opiskelijaa loukkaantui. Sisäministerin sihteeri ilmoitti, että ryhdytään ankaraan toimintaan syylliseksi todettuja virkamiehiä vastaan. Poliisiyhteistyön puute turhautti IPOA: n tutkinnan joistakin väitetyistä väärinkäytöksistä. Lokakuun 12. päivänä hallitus kielsi toistaiseksi mielenosoitukset kolmen suurimman kaupungin-Nairobin, Mombasan ja Kisumun-keskeisillä liikealueilla. Mielenosoitukset jatkuivat kuitenkin kaikissa kolmessa CBD: ssä. Poliisin kerrottiin taistelevan mielenosoittajien kanssa Kisumu CBD: llä 13. lokakuuta, mutta sallinut mielenosoitusten jatkumisen siellä 16. lokakuuta.

YHDISTYSVAPAUS

Perustuslaissa ja laissa säädetään yhdistymisvapaudesta, ja hallitus yleensä kunnioitti tätä oikeutta, mutta yhä useammat raportit osoittivat, että viranomaiset kielsivät tämän oikeuden mielivaltaisesti joissakin tapauksissa. YK: n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 14. helmikuuta antamassa julkilausumassa todettiin järjestelmällinen ja tahallinen malli kansalaisyhteiskunnan ryhmien tukahduttamisesta, jotka haastavat hallituksen politiikan ja tutkivat ihmisoikeusloukkauksia ja korruptiota

.

Yhteisölaki edellyttää, että jokaisen julkisen yhdistyksen on joko rekisteröitävä tai vapautettava rekisteröinnistä yhteiskuntien rekisterinpitäjän toimesta. Kansalaisjärjestöjen koordinointilaki edellyttää, että kansalaisjärjestöt, jotka ovat omistautuneet puolustamiseen, yleishyödyllisyyteen tai hyväntekeväisyyden edistämiseen tai tutkimukseen, rekisteröityvät kansalaisjärjestöjen koordinointikomiteaan. Oikeusjärjestöt syyttivät kansalaisjärjestöjen koordinointiryhmää siitä, että se käytti valtuuksiaan tukahduttaakseen hallituksen toimia kritisoivat ryhmät, erityisesti elokuun 8. vaalien jälkeen. Kansalaisjärjestöjen koordinointikomitea ilmoitti elokuun 14. päivänä, että sisäministeriö peruu Kenian ihmisoikeuskomission (KHRC) rekisteröinnin, joka on yksi maan vanhimmista ihmisoikeusjärjestöistä, vedoten väitettyihin veropetoksiin ja muihin syihin. Tämä oli toinen tällainen yritys vuoden 2015 jälkeen. Kansalaisjärjestöjen koordinointikomitea pyysi 15. elokuuta viranomaisia ​​sulkemaan Afrikan avoimen hallinnon keskuksen (AfriCOG) toimistot, jäädyttämään sen varat ja pidättämään sen johtajat. Korkeimman oikeuden tuomari myönsi lykkäyksen tapaukseen, ja sisäministerin sihteeri pani kiinni KHRC: n ja AfriCOG: n keskeytyksiin, mutta ohjasi lisätutkimuksia kansalaisjärjestöjen hallituksen esille ottamista kysymyksistä.

Vuoden 1990 kansalaisjärjestöjen koordinointilaki edellyttää, että ulkomaista henkilöstöä palkkaavat järjestöt hakevat lupaa kansalaisjärjestöjen koordinointikomitealta ennen työluvan hakemista. Sisäpääsihteeri kehotti 6. tammikuuta 47 läänin komissaaria valvomaan tiukasti paikallisten kansalaisjärjestöjen lisenssitilannetta ja sitä, oliko kansalaisjärjestön ulkomaalaisilla työntekijöillä voimassa oleva työlupa. Elokuun 8. vaalien jälkeen kansalaisjärjestöjen koordinointikomitea ilmoitti valtiosta riippumattomille järjestöille, että ne eivät kokoontuisi loppuvuoden ajan ja lopettaisivat pidennysten myöntämisen tietyntyyppisille työlupille. Tämän seurauksena valtiosta riippumattomat järjestöt eivät voineet palkata ulkomaalaisia ​​työntekijöitä, ja monien nykyisten kansalaisjärjestöjen työntekijöiden asema päättyi pakottaen heidät lähtemään maasta tai lopettamaan työnsä ja jättämään kansalaisjärjestöt lyhyiksi.

Syyskuussa 2016 valtiovallan ja suunnittelun ministeriö ilmoitti aikovansa panna välittömästi täytäntöön vuoden 2013 julkisen hyödyn järjestölain (PBO) lain, joka on tärkeä askel kansalaisjärjestöjen toiminnalle avoimen oikeudellisen kehyksen luomiseksi. Marraskuusta lähtien PBO -lakia ei pantu täytäntöön, koska sitä ei julkaistu, mikä vaihe tarvitaan ennen täytäntöönpanoa.

D. Liikkumisen vapaus

Perustuslaissa ja laissa säädetään sisäisestä liikkumisesta, ulkomaanmatkoista, maastamuutosta ja kotiuttamisesta. Hallitus kunnioitti yleensä näitä oikeuksia, mutta pakotti yhä enemmän pakolaisten liikkumista koskevia rajoituksia. Hallitus teki yleensä yhteistyötä YK: n pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston (UNHCR) ja muiden humanitaaristen järjestöjen kanssa suojellakseen ja avustaessaan maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä, pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muita huolestuttavia henkilöitä. Helmikuussa Korkein oikeus esti hallituksen suunnitelman sulkea Dadaabin pakolaisleiri, ja päätti, että suunnitelma rikkoi palauttamiskiellon periaatetta ja oli syrjivä ja perustuslain vastainen kohdistaessaan Somalian pakolaisia. Hallitus ilmoitti aikovansa valittaa, mutta ei tehnyt niin vuoden loppuun mennessä.

Maahanmuuttajien, pakolaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden hyväksikäyttö: Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten hyväksikäyttö poliisin keskuudessa jatkui, ja suurin osa raporteista tuli Nairobin pääasiassa Somalian Eastleighin naapurustosta.

Silminnäkijät väittivät, että turvallisuusjoukot takavarikoivat tai tuhosivat rutiininomaisesti sekä vanhentuneita että voimassa olevia YK: n pakolaisasiakirjoja ja vaativat usein lahjuksia vapauttaakseen pidätettyjä tai pidätettyjä henkilöitä. Tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen raporttien mukaan poliisi ja sotilashenkilöt kohtelivat pakolaisia ​​väärin kostoina al-Shabaabin hyökkäyksiin turvallisuushenkilöstöön.

Vuoden lopussa Dadaabin turvallisuustilanne oli edelleen epävarma, vaikka uusia hyökkäyksiä humanitaarisia työntekijöitä vastaan ​​ei tapahtunut. Helmikuussa hyökkääjät ampuivat epäonnistuneesti yrittäessään siepata opettajan siellä. Lisääntynyt poliisin läsnäolo leireillä johti parannuksiin ja yhteistyöhön pakolaisten kanssa yhteisön poliisin ja naapurivalvonnan aloitteiden kautta. Väkivaltaa esiintyi myös ajoittain Dadaabin isäntäyhteisön mielenosoituksissa leiriin liittyvistä työsuhteista ja ensisijaisista sopimusoikeuksista.

Sukupuoleen perustuva väkivalta oli edelleen ongelma sekä Dadaabin ja Kakuman pakolaisleireillä että Nairobissa erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville väestöryhmille, kuten naisille, lapsille ja lesbo-, homo-, biseksuaali-, transsukupuolisille ja intersukupuolisille (LGBTI) pakolaisille. Ilmoitetut tapaukset sisälsivät perheväkivallan, raiskauksen, seksuaalisen väkivallan, fyysisen väkivallan, psykologisen hyväksikäytön, sukupuolielinten silpomisen ja pakkoavioliitot, erityisesti nuorten sudanilaisten, eteläsudanilaisten ja somalityttöjen. Pakolaisyhteisöt kohdistuivat toisinaan FGM/C: n vastustajiin. Kakuman pakolaisleirin terveys- ja sosiaalityöntekijät kertoivat, että leirin vahvojen raiskaustietoisuusohjelmien vuoksi selviytyneet ilmoittivat yhä useammin tällaisista tapauksista, mikä paransi neuvonnan saatavuutta. Dadaabin pakolaisleirillä hallituksen rajallinen tehokkuus ja UNHCR: n rajoitettu pääsy ja rajoitettu kyky tarjota palveluja tai suojelua johtivat kuitenkin enemmän sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja rikoksista ja väärinkäytöksistä, erityisesti naisia ​​ja tyttöjä vastaan.

Vaikka liikkuvat tuomioistuimet palvelivat edelleen leiriväestöä, suurin osa rikoksista jäi ilmoittamatta. Pakolaiset käsittelivät rikollisuutta yleensä tavanomaisen oikeuden ja perinteisten käytäntöjen mukaisesti eikä maan oikeusjärjestelmän kautta. Muita turvaongelmia pakolaisleireillä olivat pikkuvarkaukset, ryöstäminen, etninen väkivalta ja muslimikristittyjen häirintä UNHCR: n mukaan.

Maan sisäinen liike: Maa isännöi erittäin suurta pakolaisväestöä. Pitkittynyt turvattomuus ja konfliktit alueella pakottivat maan ottamaan johtavan roolin pakolaisvirtojen torjunnassa erityisesti Somaliasta, Etelä -Sudanista, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Etiopiasta. Hallitus ilmoitti helmikuussa aikomuksestaan ​​valittaa vuoden 2017 hovioikeuden korkeimman oikeuden päätöksestä, joka esti suunnitelman siirtää kaikki kaupunkipakolaiset leireille, vaikka se ei ollut valittanut vuoden loppuun mennessä. Hallitus noudatti leiriytymispolitiikkaa, jossa Kakuman ja Dadaabin pakolaisleirit olivat pakolaisten nimettyjä alueita.

Hallitus myönsi rajallisen matkustusluvan pakolaisille erikoislääkärinhoidon saamiseksi leirien ulkopuolella, julkisiin kouluihin ilmoittautuneille pakolaisille ja uudelleensijoittamisputkessa oleville pakolaisille. Se teki poikkeuksia leiriytymispolitiikkaan erittäin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, jotka tarvitsevat suojelua. Hallitus jatkoi maan sisäisten liikkumis- ja poistumislupien myöntämistä pakolaisten haastatteluihin ja lähtöihin kolmansien maiden uudelleensijoittamista varten.

Pakolaisministeriö myönsi tammikuusta heinäkuuhun pakolaisille ja turvapaikanhakijoille yli 5 000 väliaikaista siirtolippua. UNHCR raportoi, että noin 90 prosenttia henkilöistä palasi leireilleen passiensa umpeuduttua.Viranomaiset syyttivät yli 600 pakolaista ja turvapaikanhakijaa siitä, että he olivat laittomasti oleskelleet maassa (kansalaisuus- ja maahanmuuttolain nojalla) tai että he asuivat ilman valtuuksia nimettyjen alueiden ulkopuolella (pakolaislain nojalla). Näistä viranomaiset vapauttivat 137 ja palauttivat heidät leireille, 44 karkotettiin Somaliaan ja 443 tuomittiin ja määrättiin maksamaan sakkoja tai vankeutta kolmesta kuuteen kuukauteen.

SISÄISESTI SIIRTYNYT HENKILÖT (IDPS)

Sisäisen pakolaisten kansallinen neuvoa -antava koordinointikomitea (komitea) toimii sisäministeriön ja kansallisen hallituksen koordinointiministeriön alaisuudessa. Valiokunnan mukaan vuonna 2016 se kompensoi noin 44577 pakolaista, jotka jäivät leireille vuoden 2007-2008 jälkeisen väkivallan jälkeen, noin 500 dollarilla, jotta he voivat palata yhteiskuntaan. Valiokunta suunnitteli korvaavansa loput 39 314 vuoden loppuun mennessä.

Väkivalta Manderan läänissä vuonna 2014 Manderan pohjoispiirin ja Banisan piirin yhteisöjen välillä sekä Manderan ja Wajirin läänien välisellä rajalla johti arviolta 32 000 kotitalouden siirtymiseen. Vallankumous- ja suunnitteluministeriön mukaan komitea antoi Manderan piirikunnalle taloudellista apua 6890 IDP -kotitaloudelle, jotka eivät olleet voineet palata kotiin, ja apua IDP: lle jatkettiin.

Veden niukkuus pahensi yhteiskunnallisia konflikteja ja jätti tuntemattoman määrän kansalaisia ​​kotiseudultaan. Kaikkien paikkojen siirtolaiset kokoontuivat yleensä epävirallisiin siirtokuntiin ja leireille. Asumisolosuhteet tällaisissa siirtokunnissa ja leireillä olivat edelleen huonot, ja niissä oli alkeellisia asuntoja ja vähän julkista infrastruktuuria tai palveluja. Valitukset ja väkivalta maan sisäisten pakolaisten ja isäntäyhteisöjen välillä olivat yleensä resursseihin perustuvia, ja niitä ilmeni, kun pakkosiirtolaiset yrittivät laiduntaa karjaa tai kerätä ruokaa ja polttoainetta paikallisesti. Pohjoisessa IDP: n siirtokunnat koostuivat pääasiassa siirtymään joutuneista etiopialaisista ja somaleista, ja ne olivat klaaniväkivallan kohteita tai osallistuivat yhteenottoihin resursseista.

PAKOJEN SUOJAUS

Palautus: Marraskuussa 2016 hallitus lähetti väkisin Etelä -Sudanin oppositiotiedottajan James Gatdet Dakin Etelä -Sudaniin kidutuksen vaarasta huolimatta. Lausunnossaan UNHCR ilmaisi syvän huolensa ja totesi, että Kenian viranomaiset olivat aiemmin myöntäneet Dakille pakolaisaseman. Helmikuussa tuomioistuin päätti, että viranomaiset eivät olleet pitäneet Dakia, ja määräsi hallituksen tutkimaan tapauksen rikoksena.

Myös puolustusjärjestöt julkaisivat useita raportteja, joissa väitettiin, että hallitus on painostanut kohtuuttomasti Dadaabin leirin pakolaisia ​​palaamaan vapaaehtoisesti Somaliaan ja että mahdollisille pakolaisille ei toimitettu riittävästi tietoja Somalian sisällä olevista paluualueista.

Elokuussa kansalaisjärjestö Refugees International kyseenalaisti palauttamisen helpottamisen edelleen Somalian olosuhteiden huononemisen vuoksi. Vuonna 2016 valtiosta riippumaton järjestö Human Rights Watch julkaisi raportin, jossa kyseenalaistettiin somalipakolaisten paluuta vapaaehtoisuudesta Keniasta ja syytettiin virkamiehiä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta uhkaamalla pakolaisia ​​palaamaan turvattomiin olosuhteisiin Somaliassa. Myös vuonna 2016 Amnesty International julkaisi raportin, jonka mukaan hallitus pakotti pakolaiset palaamaan Somaliaan.

Pääsy turvapaikkaan: Laissa säädetään turvapaikan tai pakolaisaseman myöntämisestä, ja hallituksella on järjestelmä, jolla suojellaan leireillä olevia pakolaisia. Hallitus koordinoi yleisesti UNHCR: n kanssa avun ja suojelun tarjoamista pakolaisille Dadaabin ja Kakuman pakolaisleireillä, mutta kaupunkialueilla yhteistyö oli rajallista. Somaliasta tulevat turvallisuusuhat rasittivat hallituksen kykyä tarjota turvapaikkaa turvapaikanhakijoille, erityisesti Dadaabissa. Hallitus salli uusien pakolaisten rekisteröinnin vain tiettyinä aikoina. Esimerkiksi kesä- ja heinäkuussa Dadaabiin rekisteröitiin vain yksi uusi pakolainen. Sen jälkeen saapuneita ei ole rekisteröity, ja arvioituja, rekisteröimättömiä huolestuttavia henkilöitä, lähinnä Somaliasta, on arvioitava tuomiota. Toukokuussa 2016 hallitus peruutti ensi silmäyksellä-pakolaisaseman määrittämisen-Somaliasta äskettäin saapuneille turvapaikanhakijoille eikä antanut Somalian pakolaisille yksilöllistä pakolaisaseman määrittelyä.

UNHCR: n mukaan maa isännöi syyskuussa noin 489 000 rekisteröityä pakolaista ja turvapaikanhakijaa: Dadaabin pakolaisleirillä arviolta 240 000; Kakuman leirillä noin 185 000; ja Nairobin alueella arviolta 64 000. Hallitus ja UNHCR eivät olleet äskettäin vahvistaneet pakolaisten määrää muilla kaupunkialueilla, joiden arvioitiin olevan lähes 100 000. Suurin osa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista oli Somaliasta (287 400), muut Etelä -Sudanista (110 400), Kongon demokraattisesta tasavallasta (34 800), Etiopiasta (27 800), Sudanista (9900) ja muista maista (500). Suurin osa Kakumaan saapuvista pakolaisista oli Etelä -Sudanista, ja Dadaabin pakolaiset olivat pääasiassa somalialaisia. Uusia tulokkaita olivat myös henkilöt Burundista, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etiopiasta ja Ugandasta. Somalian pakolaisvirta oli pienempi kuin edellisinä vuosina. Kenian, Somalian ja UNHCR: n välinen vapaaehtoista kotiuttamista koskeva sopimus päättyi marraskuussa. Sopimuksen mukaan UNHCR tuki yli 73 800 somalipakolaisen paluuta joulukuusta 2014 lokakuuhun.

Helmikuussa korkein oikeus kumosi toukokuun 2016 hallituksen suunnitelman sulkea Dadaabin leirit marraskuussa turvallisuussyistä ja kustannusten vuoksi. Korkein oikeus katsoi, että suunnitelma rikkoi perustuslakia ja kansainvälisiä velvoitteita. Virallisesti maa rohkaisi somalipakolaisia ​​palaamaan vapaaehtoisesti Somaliaan. UNHCR jatkoi sekä taloudellista että kuljetustukea vapaaehtoisesti Somaliaan palaaville pakolaisille.

Toukokuussa 2016 hallitus hajosi pakolaisasioiden osaston ja korvasi sen pakolaisasioiden sihteeristöllä suorittamaan osaston aiemman työn.

Työllisyys: Pakolaiset eivät yleensä saa työskennellä maassa.

TILATTOMAT HENKILÖT

Perustuslaissa ja vuoden 2011 kansalais- ja maahanmuuttolaissa säädetään kansalaisuudettomien henkilöiden suojelusta ja oikeudellisista mahdollisuuksista kansalaisuudettomien henkilöiden hakea kansalaisuutta. UNHCR arvioi, että maassa oli rekisteröity noin 18 500 kansalaisuudettomia henkilöä; todellinen määrä ei kuitenkaan ollut tiedossa. UNHCR: n kansalaisuudettomiksi tunnettuja yhteisöjä olivat Sudanin nuubilaiset Nairobissa, Somalian Galjeel Tana -joen alueella, Mosambikin Makonde Mombasassa ja Pemba Kwalessa. Mukana oli myös useita kansalaisuudettomia henkilöitä, joilla oli eritrealais-etiopialaista perintöä. Helmikuussa hallitus alkoi myöntää Makonden hakijoille henkilöllisyystodistuksia ja omistusoikeuskirjoja omistamastaan ​​maasta sen jälkeen, kun presidentti Kenyatta antoi lokakuussa 2016 direktiivin, jonka mukaan hallituksen olisi tehtävä se joulukuuhun 2016 mennessä.

Vaikka kansalaisuudettomille henkilöille on olemassa oikeudellisia takeita ja polkuja kansalaisuuteen, hallituksella ei ollut strategiaa tunnistaa ja rekisteröidä heidät, mikä rajoitti merkittävästi heidän mahdollisuuksiaan saada laillinen oleskelu tai kansalaisuus. Valtiottomilla henkilöillä oli rajoitettu oikeudellinen suoja, ja he kohtasivat matkustusrajoituksia, sosiaalista syrjäytymistä ja lisääntynyttä haavoittuvuutta ihmiskaupalle, seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, hyväksikäytölle, pakkomuutolle ja muille väärinkäytöksille. UNHCR raportoi, että kansalaisuudettomilla henkilöillä oli sisäisiä liikkumisrajoituksia ja rajoitettu pääsy peruspalveluihin, kiinteistöjen omistukseen ja syntymien, avioliittojen ja kuolemien rekisteröintiin. Riittämätön dokumentointi johti toisinaan lainvalvontaviranomaisten kohdistettuun häirintään ja kiristykseen sekä hyväksikäyttöön epävirallisella työalalla.

Kansalliset rekisteröintikäytännöt edellyttävät, että 18 -vuotiaat ja sitä vanhemmat kansalaiset hankkivat kansalliset henkilötodistukset kansalliselta rekisteröintitoimistolta. Sen laiminlyönti on rikos. Ryhmillä, joilla on historiallisia tai etnisiä siteitä muihin maihin, oli suurempi todistustaakka rekisteröintiprosessissa. Esimerkiksi nubialaiset yhdessä etnisten somalien (kuten Galjeel -yhteisön) ja muslimien kanssa rannikkoalueella kokivat syrjivää rekisteröintipolitiikkaa, joka johti kansalaisuudettomuuteen UNHCR: n ja kotimaisten oikeusapujärjestöjen mukaan.

Määräaika kansalaisuudettomille henkilöille kansalaisuuden hakemiseksi päättyi elokuussa 2016. Vuoden 2011 Kenian kansalaisuus- ja maahanmuuttolain 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti määräaikaa pidennettiin 30. elokuuta 2019 saakka.

Monet kansalaisuudettomat henkilöt eivät kelvanneet turvautumaan paikalliseen pakolaisten määrityslaitteistoon. Näiden joukossa oli Kenian pakolaisleireillä syntyneitä somalipakolaisia ​​sekä Sudanin ja Etelä -Sudanin pakolaisia.

Hallitus perusti vuoden aikana nuubilaisten vanhimpien tarkastuskomitean tunnistaakseen rekisteröintiin oikeutettuja nuubilaisia ​​lapsia. Valiokunta ei ollut saattanut tätä prosessia päätökseen marraskuussa.

Hallitus myönsi 2. kesäkuuta maan omistusoikeuden 288 hehtaarin julkiselle maalle yksityiselle ryhmälle, joka edusti Nubian vanhinten neuvostoa kansalaisuudettomien asuttamiseksi. UNHCR raportoi, että hallitus oli saattanut päätökseen, mutta ei vielä hyväksynyt kansallisen toimintasuunnitelman Kenian kansalaisuuden poistamiseksi.

Perustuslaki ja laki antavat kansalaisille mahdollisuuden valita hallituksensa vapaissa ja oikeudenmukaisissa määräaikaisissa vaaleissa, jotka pidetään salaisessa äänestyksessä ja jotka perustuvat yleismaailmalliseen ja tasavertaiseen äänioikeuteen.

Vaalit ja poliittinen osallistuminen

Viimeaikaiset vaalit: Elokuussa kansalaiset äänestivät vuoden 2010 perustuslain nojalla toisissa yleisvaaleissa, joissa he valitsivat toimeenpanevaa johtoa ja parlamentaarikkoja, lääninjohtajia ja läänikokousten jäseniä. Kansainväliset ja kotimaiset tarkkailijat, kuten Kenian vaalitarkkailuryhmä, Afrikan unionin tarkkailuvaltuuskunta ja Carter -keskus, pitivät vaaleja yleisesti uskottavina, vaikka jotkut kansalaisyhteiskunnan ryhmät esittivät huolta sääntöjenvastaisuuksista. Presidentinvaaleissa Jubilee-puolueen ehdokas Uhuru Kenyatta voitti merkittävästi kansallisen superliiton (NASA) toiseksi sijoittuneen ehdokkaan Raila Odingan marginaalia korkeammalla marginaalilla. NASA kiisti tulokset korkeimmassa oikeudessa. Tuomioistuin päätti 1. syyskuuta NASA: n hyväksi, mitätöi presidentinvaalit ja viittasi Independent Electoral and Boundaries Commissioniin (IEBC) äänestäjien rekisteröinnin epäsäännöllisyyksistä sekä äänien laskemiseen ja lähettämiseen liittyvistä teknisistä ongelmista. Tuomioistuin määräsi uudet presidentin ja varapresidentin vaalit, jotka pidettiin 26.

10. lokakuuta Odinga ilmoitti vetäytyvänsä vaaleista sanoen, että IEBC ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin varmistaakseen vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Lokakuun 26. päivän äänestystä heikensi alhainen äänestysaktiivisuus joillakin alueilla ja mielenosoitukset joissakin opposition linnoituksissa. IEBC julisti 30. lokakuuta Kenyattan vaalien voittajaksi. Korkein oikeus hylkäsi 20. marraskuuta 26. lokakuuta pidetyt vaalit haastavat vetoomukset ja vahvisti Kenyattan voiton. Odinga kieltäytyi hyväksymästä Kenyattan uudelleenvalintaa ja toisti kehotuksensa kokouksiin eri puolilla maata keskustelemaan perustuslain muutoksista hallituksen ja vaaliprosessin uudistamiseksi.

Hallitus käytti äänestäjien petosten vähentämiseksi biometristä äänestäjien rekisteröintijärjestelmää, jota käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. Kansallisen henkilökortin tai passin omistaminen oli äänestäjien rekisteröinnin edellytys. Tiedotusvälineiden mukaan poliittiset puolueet olivat huolissaan sadoista tuhansista kansallisista henkilökorteista, jotka oli tuotettu mutta joita ei koskaan kerätty kansallisten rekisteröintitoimistojen toimistoista ympäri maata, peläten, että heidän kannattajansa eivät voi äänestää. Etniset somalit ja muslimit rannikkoalueella ja etniset nubialaiset Nairobissa valittivat syrjivästä kohtelusta rekisteröintikorttien myöntämisessä ja totesivat, että viranomaiset pyysivät heitä joskus esittämään asiakirjoja, jotka osoittavat vanhempiensa olevan kansalaisia.

Naisten ja vähemmistöjen osallistuminen: Äänestysprosentit ja toimenpiteet, joiden mukaan naiset ja vähemmistöjen jäsenet voivat osallistua poliittiseen prosessiin, olivat alhaisemmat kuin miesten.

Perustuslaissa säädetään naisten, nuorten, vammaisten, etnisten vähemmistöjen ja syrjäytyneiden yhteisöjen parlamentaarisesta edustuksesta. Perustuslain mukaan sukupuolen ei pitäisi rasittaa yli kahta kolmasosaa valituista ja nimetyistä viroista (kahden kolmasosan sukupuolisääntö). Korkein oikeus asetti alun perin määräajan tämän määräyksen täytäntöönpanolle elokuussa 2016, mutta se päättyi ilman toimenpiteitä ja kansankokous ei noudattanut toista määräaikaa toukokuussa. Kaksi kansalaisjärjestöä jätti 15. elokuuta korkeimpaan oikeuteen vetoomuksen julistaa kansalliskokouksen ja senaatin kokoonpano perustuslain vastaiseksi kahden kolmannen sukupuolen säännön noudattamatta jättämisen vuoksi. Vetoomusta ei ollut vielä kuunneltu marraskuussa. Hallitus ei myöskään noudattanut kahden kolmasosan sääntöä.

Syyskuun foorumi, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vaaleissa (VAWIE) ja johon osallistuivat vaalitarkkailuryhmä ja Kenian naisten asianajajien liitto (FIDA), havaitsi merkittäviä esteitä naisten osallistumiselle poliittiseen prosessiin. Suurimmat huolenaiheet olivat taloudellisesta ja taloudellisesta pelottelusta johtuva väkivalta ja turvattomuus, seksuaalisen tai moraalisen puhtauden havaittuun tasoon perustuva häirintä, avioerouhkaukset ja muut perhe- tai sosiaalipakotteet. FIDAn ja National Democratic Institutein vuonna 2013 tekemä tutkimus, Kenian vuoden 2013 vaaliprosessin sukupuolitarkastus, korosti erityisesti naispuolisia ehdokkaita koskevia haasteita, mukaan lukien poliittisten puolueiden esivaalien epäsäännöllisyydet, jotka estivät naisia ​​kilpailemasta vaaleissa, ja poliittisten puolueiden jatkuva epäonnistuminen noudattamasta omia ehdokasvalintamenettelyjään. FIDA ilmoitti, että todennettavissa olevien VAWIE -tapausten määrä laski 5000: sta vuonna 2013 300: een vuoden aikana, mutta havaitsi vakavia poliittisia vastareaktioita väärinkäytöksistä, häirinnästä tai syrjinnästä ilmoittamisesta poliittisissa puolueissa.

Vuoden 2017 kansallisissa vaaleissa ehdokkaita hakeneiden naisten ehdokkaiden kokonaismenestysprosentti oli 16 prosenttia, ja kansalliskokoukseen valittiin 47 naista ja senaattiin kolme naista. Naisia ​​valittiin kolmeen 47: stä kuvernööristä. Perustuslaissa määrätään etnisten vähemmistöjen edustamisesta hallituksessa, mutta täytäntöönpano oli puutteellista. Perustuslaki vaatii myös, että vammaiset henkilöt pitävät vähintään 5 prosenttia senaatin ja kansalliskokouksen paikoista. Kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) lokakuun raportin mukaan vammaiset muodostivat vain 2,8 prosenttia senaatista ja kansalliskokouksesta.

Laissa säädetään rikosoikeudellisista seuraamuksista virallisesta korruptiosta. Huolimatta jonkinlaisesta edistymisestä korruption torjunnassa vuoden aikana, hallitus ei pannut asiaa koskevia lakeja tehokkaasti täytäntöön, ja virkamiehet harjoittivat usein rangaistuksetta väitettyjä korruptiokäytäntöjä. Hallituksen korruptiosta raportoitiin lukuisia kertomuksia, kuten maan takavarikointia, eturistiriitoja julkisissa hankinnoissa, suosimista ja nepotismiä sekä lahjontaa.

Virkamiehet virastoista, joiden tehtävänä on torjua korruptiota, mukaan lukien eettinen ja korruption vastainen komissio (EACC), riippumaton virasto; ODPP; ja oikeuslaitos oli joskus korruptiosyytteiden kohteena.

Yleisö piti korruptiota edelleen vakavana ongelmana kaikilla hallintotasoilla. Maaliskuussa 2016 julkaistun EACC: n kansallisen tutkimuksen mukaan 75 prosenttia vastaajista piti korruptiotasoa "erittäin korkeana" maassa ja pieni enemmistö sanoi korruption lisääntyvän edellisen vuoden aikana. Pieni enemmistö kuitenkin sanoi myös, että hallitus on sitoutunut korruption torjuntaan. Lahjonta oli yleisimmin raportoitu korruption tyyppi, ja 38 prosenttia vastaajista ilmoitti maksaneensa lahjuksia viime vuonna.

Vuoden 2017 Ernest and Young Fraud Survey -tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että korruptio on yleistä yrityksissä. Korruptio vaikuttaa kuulemma usein julkisten hankintojen tuloksiin. Ulkomaiset yritykset ilmoittivat, että niillä oli rajoitettu menestys julkisten hankintojen tarjoamisessa, ja omaisuuden väärinkäyttö, lahjonta ja hankintapetokset olivat vakavia haasteita. Laissa määrätään seuraamuksia korruptiosta, mutta korkeita virkamiehiä ei syytetty korruptiosta viime vuonna.

EACC: llä on laillinen toimivalta tutkia virallisia korruptiosyytöksiä, kehittää ja valvoa virkamiesten eettisiä sääntöjä ja osallistua julkiseen tiedotukseen korruptiosta. EACC: ltä puuttuu kuitenkin syyttäjävalta, ja sen on saatettava tapaukset ODPP: n käsiteltäväksi syytteen nostamiseksi. Molemmilla virastoilla ei ollut teknisiä ja taloudellisia valmiuksia hoitaa tehtäviään täysimääräisesti, vaikka hallitus lisäsi EACC: n budjettia 2,8 miljardia shillinkiä (28 miljoonaa dollaria) vuonna 2016 4,0 miljardiin shillinkiin (40 miljoonaa dollaria). Vuoden 2016 lopussa EACC ilmoitti, että sillä oli yli 420 korruptiotapausta vireillä oikeudessa ja lähes 1000 aktiivista omaisuuden menettämistä koskevaa tapausta oikeudessa syyskuussa. EACC oli saanut 22 tuomiota syyskuussa.

Hallitus otti vaatimattomia askeleita korruption torjumiseksi, muun muassa presidentti Kenyattan marraskuussa 2015 antaman korruption vastaisen strategian täytäntöönpanossa. Hallitus edisti vain vähän muita sitoumuksia, kuten kansainvälisten korruptionvastaisten standardien hyväksymistä sekä hallituksen asiakirjojen ja prosessien digitalisointia. Koska tuomioistuimissa on edelleen huomattavia kanteita, tapausten ratkaiseminen voi viedä vuosia.

Korruptio: Vaikka poliisin ja hallituksen korruptiota pidettiin laajalti endeemisenä, viranomaiset pidättävät ja syyttävät harvoin virkamiehiä (ks. Kohta 1.d.).

Poliisin korruptio on edelleen merkittävä ongelma. Ihmisoikeusjärjestöt ilmoittivat, että poliisi usein pysäytti ja pidätti kansalaisia ​​lahjuksen kiristämiseksi. Poliisi on joskus vangittu syytetyistä syytöksistä tai lyönyt niitä, jotka eivät pystyneet maksamaan lahjuksia. NPSC: n suorittaman poliisitarkastuksen aikana useiden poliisien paljastui olevan satoja tuhansia dollareita vastaava summa pankkitilillään, mikä ylitti selvästi sen, mitä heidän palkoiltaan olisi mahdollista säästää. Mobiilirahatiedot osoittivat, että jotkut virkamiehet siirtoivat rahaa myös esimiehille. Media ja kansalaisyhteiskunnan ryhmät raportoivat, että poliisi käytti laitonta vangitsemista, kiristystä, fyysistä hyväksikäyttöä ja teeskentelyjä lainvalvontatavoitteiden saavuttamiseksi ja laittoman toiminnan helpottamiseksi.

Oikeuslaitos ja kansallinen poliisipalvelu jatkoivat toimenpiteitä poliisin ja tuomioistuinten liikenneasioiden käsittelyn uudistamiseksi ja tehostivat liikennerikkomusten hallintaa korruption hillitsemiseksi. Edellä mainitusta edistymisestä huolimatta kukaan korkeista virkamiehistä ei tuomittu tai vangittu korruptioon liittyvistä rikoksista.

Tutkimukset korruptiosyytöksistä 124 hallituksen virkamiestä vastaan, jotka mainittiin EACC: n vuoden 2014 raportissa-mukaan lukien viisi entistä hallituksen sihteeriä ja kolme pääsihteeriä-hylättiin sen jälkeen, kun tuomioistuin oli päättänyt, että EACC ei ollut asianmukaisesti perustettu syytettyjen nimien esittämishetkellä ODPP: lle syytteeseenpanoa varten. Hovioikeus kumosi heinäkuussa pysyvästi korruption vastaisen tuomioistuimen syytteeseen yhden syytetyn, entisen liikenneministerin sihteerin Michael Kamaun. Tuomioistuin katsoi, että EACC: n sihteeristöllä ei ollut valtuuksia suositella syytteitä alle kolmelle istuvalle komissaarille.

Taloudelliset tiedot: Laki velvoittaa kaikki virkamiehet ilmoittamaan tulonsa, omaisuutensa ja velkansa "vastuulliselle valiokunnalleen" (esimerkiksi parlamentaariselle palveluvaliokunnalle parlamentin jäsenten tapauksessa) joka toinen vuosi. Julkisten virkamiesten on myös sisällytettävä puolisoidensa ja alle 18 -vuotiaiden huollettavien lastensa tulot, varat ja vastuut, ja näihin ilmoituksiin sisältyvät tiedot eivät olleet helposti yleisön saatavilla, ja asianomaisen komission on hyväksyttävä pyynnöt saada nämä tiedot ja julkaista ne . Jokainen henkilö, joka julkaisee tai muutoin julkistaa virkamiesilmoitusten sisältämät tiedot ilman tällaista lupaa, voidaan tuomita vankeuteen enintään viideksi vuodeksi, sakkoon enintään 500 000 šillinkiin (5 000 dollaria) tai molempiin. Viranomaiset vaativat myös tarkastuksessa olevia poliiseja toimittamaan taloudellisia tietoja koskevat ilmoitukset itselleen ja lähisukulaisilleen. Nämä raportit olivat julkisesti saatavilla.

Vuoden 2012 johtajuus- ja rehellisyyslaki edellyttää, että virkamiehet rekisteröivät mahdolliset eturistiriidat asianomaisten valiokuntien kanssa. Laki määrittelee edut, jotka virkamiesten on rekisteröitävä, mukaan lukien johtajuudet julkisissa tai yksityisissä yrityksissä, palkkatyö, arvopapereiden omistukset ja tavaroiden tai palvelujen toimitussopimukset. Laki edellyttää, että ehdokkaat, jotka hakevat nimitystä ei -julkisiin virkoihin, ilmoittavat varallisuudestaan, poliittisista sidoksistaan ​​ja suhteistaan ​​muihin korkeisiin virkamiehiin. Tämä vaatimus täydentää koulutusta, verovelvollisuutta, johtajuutta ja rehellisyyttä koskevaa taustatarkastusta. Monet virkamiehet täyttivät nämä vaatimukset ja ilmoittivat mahdollisista eturistiriidoista. Vaikka hallitus ei yleensä vaatinut rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia noudattamatta jättämisestä, entinen EACC: n puheenjohtaja Philip Kinisu erosi tehtävästään sen jälkeen, kun häntä syytettiin eturistiriidan paljastamisesta. Viranomaiset eivät noudattaneet tiukasti eettisiä sääntöjä, jotka koskevat lahjojen vastaanottamista ja vieraanvaraisuutta viranomaisten toimesta.

Virkamiesten tekemiin varallisuusilmoituksiin, joita ei yleensä julkisteta, ei raportoitu haasteita.

Kotimaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt toimivat yleensä ilman hallituksen rajoituksia ja tutkivat ja julkaisevat ihmisoikeustapauksia koskevat havaintonsa, vaikka jotkin ryhmät ilmoittivat kokeneensa lisää hallituksen häirintää vuoden aikana. Virkamiehet olivat joskus yhteistyöhaluisia ja reagoivat näiden ryhmien kyselyihin, mutta hallitus jätti yleensä huomiotta ihmisoikeusryhmien suositukset, jos tällaiset suositukset olivat sen politiikan vastaisia. On raportoitu, että virkamiehet pelottivat kansalaisjärjestöjä ja uhkasivat häiritä niiden toimintaa (ks. Kohta 2.b). Vähemmän vakiintuneet kansalaisjärjestöt, etenkin maaseudulla, ilmoittivat läänin tason virkamiesten ja turvallisuusjoukkojen häirinnästä ja uhkailusta. Ihmisoikeusaktivistit väittivät, että turvallisuusjoukot seurasivat toimintaansa, ja jotkut ilmoittivat uhkauksista ja pelottelusta.

TJRC julkaisi presidentti Kenyattalle toukokuussa 2013 lopullisen monivaiheisen raporttinsa ihmisoikeusloukkauksista ja epäoikeudenmukaisuuksista siirtomaa-kaudesta 2007-2008 väkivaltaisuuksiin kohdistuvan väkivallan kautta. kuten Kansainvälinen siirtymäkauden oikeuden keskus (ks. kohta 1.e, Omaisuuden palauttaminen).

Vuonna 2013 joukko kansalaisyhteiskunnan järjestöjä jätti High Courtin vetoomuksen, jossa se syytti hallitusta siitä, ettei se ole käsitellyt asianmukaisesti seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vuosien 2007–2008 väkivallan aikana. Vetoomuksen mukaan hallitus ei puolustanut uhrien oikeuksia eikä tutkinut väitteitä tai tarjonnut lääketieteellistä ja oikeudellista apua eloonjääneille. Hallitus ei ole pyrkinyt saamaan aikaan ratkaisua ajoissa, mikä jatkui marraskuusta lähtien.

Hallitus ja turvallisuusviranomaiset tutkivat viipymättä kesäkuussa 2016 kansainvälisen oikeusoperaation (IJM) asianajajan ja tutkijan Willie Kimanin, IJM: n asiakkaan Josphat Mwendan ja heidän kuljettajansa Joseph Muirurin kolminkertaisen henkirikoksen ja syyttivät neljää tapauksesta syytettyä poliisia. Oikeudenkäynti jatkui marraskuusta lähtien.

KNCHR raportoi, että turvallisuusvirastot kielsivät edelleen täyden pääsyn tapauskohtaisiin tietoihin ja laitteisiin ihmisoikeusloukkausten tutkinnan suorittamiseksi, kuten perustuslaki sallii.

YK tai muut kansainväliset elimet: Hallitus jätti yleensä huomiotta Yhdistyneiden Kansakuntien tai kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen suositukset, jos ne olivat hallituksen politiikan vastaisia. Korkeimman oikeuden 1. syyskuuta tekemän päätöksen presidentinvaalien tulosten mitätöimisen jälkeen ainakin yksi hallituksen korkea virkamies syytti Kansainvälistä kehitysoikeusjärjestöä (IDLO) sekaantumisesta oikeusprosessiin. IDLO oli auttanut oikeuslaitosta valitsemaan oikeudellisia asiantuntijoita avustamaan vaaleissa. Vahvistamattomat sosiaalisen median tarinat ilmestyivät syys- ja lokakuussa, joissa todettiin, että hallitus keskeyttää maan jäsenyyden IDLO: ssa. Sanomalehti Päivittäinen kansakunta ilmoitti 2. lokakuuta, että hallitus lobbaa myös 14 muuta IDLO -maata lopettaakseen jäsenyytensä, vaikka tätä ei vahvistettu. Marraskuussa IDLO vahvisti asemansa Keniassa pysyneen ennallaan.

Hallituksen ihmisoikeuselimet: KNCHR on itsenäinen instituutio, joka perustettiin vuoden 2010 perustuslailla ja perustettiin vuonna 2011. Sen tehtävänä on edistää ja suojella ihmisoikeuksia maassa. KNCHR: n rahoitus tutkimusten tekemiseen ja raporttien lisäämiseen kasvoi hieman vuoden aikana.

Naiset

Raiskaus ja perheväkivalta: Laki kriminalisoi raiskauksen, saastumisen, seksuaalisen väkivallan avioliitossa ja seksimatkailun, mutta täytäntöönpano on edelleen rajallista. Laki kriminalisoi väärinkäytökset, jotka sisältävät varhaisen ja pakkoavioliiton, sukupuolielinten silpomisen, pakotetun vaimon "perinnön" ja seksuaalisen väkivallan avioliitossa. Lain määritelmä väkivallasta sisältää myös omaisuusvahingon, saastumisen, taloudellisen hyväksikäytön, emotionaalisen tai psyykkisen väkivallan, häirinnän, insestin, pelottelun, fyysisen hyväksikäytön, vainoamisen, sanallisen hyväksikäytön tai kaiken muun käyttäytymisen henkilöä vastaan, joka vahingoittaa tai voi aiheuttaa välitöntä haittaa henkilön turvallisuuteen, terveyteen tai hyvinvointiin. Lain mukaan toisen henkilön vaatimattomuuden loukkaaminen loukkaamalla tämän yksityisyyttä tai riisumalla vaatteet ovat rikoksia, joista voidaan määrätä vankeutta enintään 20 vuodeksi.

Laissa säädetään raiskauksesta enintään elinkautinen vankeusrangaistus, vaikka tuomio oli tuomarin harkinnan mukaan ja yleensä enintään 10 vuotta.

Kansalaiset käyttivät usein perinteisiä riitojenratkaisumekanismeja käsitelläkseen seksuaalirikoksia maaseudulla, ja kylän vanhimmat arvioivat uhrien tai heidän perheidensä taloudellista korvausta. He käyttivät myös tällaisia ​​mekanismeja satunnaisesti kaupunkialueilla. Lokakuussa CEDAW raportoi, että hallitus ei pystynyt tarjoamaan merkittävää apua sukupuoleen perustuvan väkivallan naispuolisille uhreille, kuten vuoden 2007 vaalien jälkeistä väkivaltaa käsittelevä tutkintavaliokunta suositteli.

Naisiin kohdistuvan väkivallan koalitio arvioi 16 500 raiskausta vuosittain. IPOA tutki kahdeksan raportoitua tapausta, joissa poliisit olivat harjoittaneet seksuaalista hyväksikäyttöä huhti -syyskuussa.

Vaikka poliisi ei enää vaatinut lääkäreitä tutkimaan uhreja, lääkärien täytyi silti täyttää raiskauksesta ilmoittavat viralliset lomakkeet. Maaseudulla ei yleensä ollut poliisilääkäriä, ja Nairobissa oli vain kaksi. Valtiosta riippumattomat järjestöt ilmoittivat poliisin lääkäreille usein, mutta epäjohdonmukaisesti hyväksyneensä raiskauksen uhreja alun perin hoitaneiden kliinisten lääkäreiden tutkimusraportin.

Naisiin kohdistuva perheväkivalta oli laajaa. Poliisit pidättäytyivät yleensä tutkimasta perheväkivaltaa, jota he pitivät yksityisenä perheasiassa.

Naisten sukupuolielinten silpominen/leikkaaminen (FGM/C): Lain mukaan laiton on sukupuolielinten silpomisen harjoittaminen, sukupuolielinten silpomista harjoittavan henkilön palvelujen hankkiminen tai henkilön lähettäminen maasta menettelyyn. Lain mukaan on myös laitonta tehdä halventavia huomautuksia naisesta, jolle ei ole tehty sukupuolielinten silpomista. Siitä huolimatta yksilöt harjoittivat sukupuolielinten silpomista laajalti, erityisesti joillakin maaseutualueilla. Valtion virkamiehet osallistuivat usein yleisön tietoisuusohjelmiin käytännön estämiseksi.

Tiedotusvälineet kertoivat, että yhä useammat naisopiskelijat kieltäytyivät osallistumasta naisten sukuelinten silpomiseen, perinteisesti elokuun ja joulukuun koululomien aikana. Media ilmoitti pidättäneensä rikoksentekijöitä ja vanhempia, jotka suostuivat sukupuolielinten silpomiseen, mutta vanhemmat alueilla, joilla sukupuolielinten silpominen on erittäin yleistä, lahjoittivat usein poliisin, jotta käytäntö voisi jatkua. Oli myös raportteja, että sukupuolielinten silpominen tapahtui yhä enemmän maan alla syytteeseenpanon välttämiseksi.

Lisätietoja on osoitteessa data.unicef.org/resources/female-genital-mutilation-cutting-country-profiles/.

Muut haitalliset perinteiset käytännöt: Tietyt yhteisöt harjoittivat yleisesti vaimon perintöä, jossa mies perii veljensä tai muun lähisukulaisensa lesken hänen toiveistaan ​​riippumatta. Tällainen perintö oli todennäköisempää tapauksissa, joissa taloudellisesti epäedullisessa asemassa olevat naiset, joilla on rajoitettu pääsy koulutukseen, asuvat suurkaupunkien ulkopuolella. Myös muut pakkoavioliitot olivat yleisiä. Laki kodifioi miesten oikeuden solmia avioliitto muiden naisten kanssa ilman minkään olemassa olevan vaimon suostumusta.

Seksuaalinen ahdistelu: Laki kieltää seksuaalisen häirinnän. Seksuaalista häirintää ei usein raportoitu, ja uhrit nostivat harvoin syytteitä.

Pakotus väestönhallinnassa: Ei ollut raportteja pakotetusta abortista, tahattomasta steriloinnista tai muista väkivallan pakottamismenetelmistä. Arviot äitien kuolleisuudesta ja ehkäisyvälineistä ovat saatavilla osoitteessa: www.who.int/reproductivehealth/publications/monitoring/maternal-mortality-2015/en/.

Syrjintä: Perustuslaissa annetaan miehille ja naisille yhtäläiset oikeudet ja se kieltää erityisesti syrjinnän rodun, raskauden, siviilisäädyn, terveydentilan, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, värin, iän, vamman, uskonnon, omantunnon, vakaumuksen, kulttuurin, pukeutumisen, kielen perusteella tai syntymästä. Oikeusjärjestelmä ja laajalti sovelletut tavanomaiset lait syrjivät usein naisia ​​rajoittaen heidän poliittisia ja taloudellisia oikeuksiaan.

Perustuslaki kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän maan ja kiinteistön omistuksessa ja antaa naisille yhtäläiset oikeudet perintöön ja maan saamiseen. Perustuslaissa säädetään myös lainsäädännön antamisesta, jolla suojellaan vaimojen oikeuksia avioliiton omaisuuteen avioliiton aikana ja sen päätyttyä, ja siinä vahvistetaan, että avioliiton osapuolilla on yhtäläiset oikeudet avioliiton aikana, avioliiton aikana ja sen purkautuessa.

Laki sisältää säännöksiä vaimojen omistusoikeuksien vahvistamiseksi, CEDAW: n lokakuun raportin mukaan laista huolimatta suuri osa maasta noudatti perinteitä, joiden mukaan naimisissa olevilla naisilla ei ole oikeutta isänsä omaisuuteen ja että nainen menettää uudelleen avioliiton hänen vaatimuksensa kuolleen miehensä omaisuudesta.

Lapset

Syntymärekisteröinti: Lapsi saa kansalaisuuden vanhempiensa kansalaisuudesta, ja kumpikin vanhempi voi siirtää kansalaisuuden. Syntymärekisteröinti on pakollinen. Arviolta 63 prosenttia syntymistä rekisteröitiin virallisesti. Virallisten syntymätodistusten puute johti syrjintään julkisten palvelujen tarjoamisessa. Siviilirekisteröintiosasto alkoi panna täytäntöön äidin lapsen terveysrekisteröintistrategiaa, joka edellyttää, että rokotuksia antavat sairaanhoitajat rekisteröivät rekisteröimättömien lasten syntymät.

Lisätietoja on liitteessä C.

Koulutus: Koulutus on maksutonta ja pakollista 13 vuoden ikään saakka. Viranomaiset eivät panneet pakollista läsnäololakia täytäntöön yhdenmukaisesti.

Vaikka laki antaa raskaana oleville tytöille oikeuden jatkaa opintojaan synnytyksen jälkeen, kansalaisjärjestöt ilmoittivat, että koulut eivät usein kunnioittaneet tätä oikeutta. Koulun johto karkottaa joskus raskaana olevia tyttöjä tai siirtää heidät muihin kouluihin.

Lapsen hyväksikäyttö: Laki kriminalisoi useita väkivallan muotoja, jotka vaikuttavat lapsiin, mukaan lukien varhainen ja pakkoavioliitto, sukupuolielinten silpominen, insesti ja fyysinen, sanallinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Lapsiin kohdistuva väkivalta etenkin köyhissä ja maaseutuyhteisöissä oli yleistä, ja lasten hyväksikäyttöä, myös seksuaalista hyväksikäyttöä, esiintyi usein.

Vähimmäisrangaistus saastuttamisesta on elinikäinen vankeus, jos uhri on alle 11 -vuotias, 20 vuotta vankeutta, jos uhri on 11–16 -vuotias, ja 10 vuotta vankeutta, jos lapsi on 16–17 -vuotias.

Hallitus kielsi ruumiillisen rangaistuksen kouluissa, mutta oli raportteja ruumiillisesta rangaistuksesta.

Varhainen ja pakkoavioliitto: Avioliiton alaikäraja on naisilla ja miehillä 18 vuotta. Media toisinaan korosti varhaisen ja pakkoavioliiton ongelmaa, jota jotkut etniset ryhmät yleisesti harjoittivat. Perustuslain mukaan kadhi -tuomioistuimet säilyttivät toimivallan muslimien avioliitossa ja perheoikeudessa tapauksissa, joissa kaikki osapuolet tunnustavat muslimien uskonnon ja suostuvat alistumaan tuomioistuinten toimivaltaan. Lisätietoja on liitteessä C.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö: Laki kriminalisoi lasten seksuaalisen hyväksikäytön, mukaan lukien kiellon hankkia alle 18 -vuotias lapsi laittomista seksisuhteista. Laki kieltää myös kotimaisen ja kansainvälisen salakuljetuksen tai alle 18 -vuotiaiden lasten värväyksen, säilyttämisen, kuljettamisen, siirtämisen tai vastaanottamisen pornografian tuottamiseksi tai pornografisen esityksen vuoksi. Säännöt koskevat yhtä lailla tyttöjä ja poikia. Seksuaalirikoslaissa on erityisiä osia lapsikaupasta, lasten seksimatkailusta, lasten prostituutiosta ja lapsipornografiasta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lapsia kuitenkin käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja he olivat ihmiskaupan uhreja.

Lapsisotilaat: Vaikka ei ollut raportteja siitä, että hallitus olisi värvänyt lapsisotilaita, al-Shabaab-terroristiryhmä värväsi lapsia.

Siirtymään joutuneet lapset: Köyhyys ja HIV: n/aidsin leviäminen tehostivat edelleen lasten asunnottomuutta. Katulapset kohtasivat häirintää ja fyysistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä poliisilta ja muilta sekä nuorten oikeusjärjestelmässä. Hallitus toteutti ohjelmia katulasten sijoittamiseksi turvakoteihin ja avusti kansalaisjärjestöjä tarjoamaan koulutusta, taitokoulutusta, neuvontaa, oikeudellista neuvontaa ja sairaanhoitoa katulapsille, joita kaupallinen seksiteollisuus hyväksikäytti ja hyväksikäytti.

Kansainväliset lapsikaappaukset: Maa ei ole osapuolena vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa kansainvälisistä lapsikaappauksista. Katso ulkoministeriö Vuosikertomus vanhempien kansainvälisestä lapsikaappauksesta osoitteessa travel.state.gov/content/childabduction/en/legal/compliance.html.

Antisemitismi

Juutalaisyhteisö oli hyvin pieni, eikä antisemitistisistä teoista raportoitu.

Vammaiset henkilöt

Laki kieltää vammaisten syrjinnän, mutta hallitus ei pannut näitä määräyksiä tehokkaasti täytäntöön. Monet lait rajoittavat vammaisten oikeuksia. Esimerkiksi avioliittolaki rajoittaa kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksia mennä naimisiin ja perintölaki rajoittaa vammaisten oikeuksia perintöön. Perustuslaki tarjoaa oikeudelliset takeet vammaisten edustamiselle lainsäädäntö- ja nimityselimissä. Lain mukaan vammaisten on päästävä julkisiin rakennuksiin, ja joissakin suurkaupunkien rakennuksissa oli pyörätuolin luiskat ja muutetut hissit ja vessat. Hallitus ei kuitenkaan pannut lakia täytäntöön, ja uudisrakentaminen ei usein sisältänyt vammaisten majoitusta. Maaseudun hallintorakennukset eivät yleensä olleet vammaisten käytettävissä. Valtiosta riippumattomien järjestöjen mukaan poliisiasemat pysyivät pääosin esteettöminä liikuntarajoitteisille henkilöille.

Valtiosta riippumattomat järjestöt ilmoittivat, että vammaisilla oli rajalliset mahdollisuudet saada koulutusta ja koulutusta kaikilla tasoilla, koska tilat eivät olleet käytettävissä ja koulun virkamiehet ja vanhemmat vastustivat resurssien käyttämistä vammaisille opiskelijoille.

Viranomaiset saivat raportteja vammaisten tappamisesta sekä kidutuksesta ja hyväksikäytöstä, ja hallitus ryhtyi toimiin joissakin tapauksissa. Esimerkiksi Päivittäinen kansakunta sanomalehti kertoi maaliskuussa 2016, että nainen pidätettiin ja hänet syytettiin Nairobista sen jälkeen, kun 11 vammaista lasta oli löydetty huonoista elinoloista, lukittuina ja aliravittuina.

Vammaiset henkilöt kohtasivat merkittäviä esteitä päästäkseen terveydenhuoltoon. Heillä oli vaikeuksia saada HIV -testausta ja ehkäisymenetelmiä, koska he olivat sitä mieltä, että heidän ei pitäisi harjoittaa seksuaalista toimintaa. Handicap Internationalin mukaan 36 prosenttia vammaisista ilmoitti kohtaavansa vaikeuksia päästä terveyspalveluihin. kustannukset, etäisyys terveyskeskukseen ja fyysiset esteet olivat tärkeimmät mainitut syyt.

Harvat tilat tarjosivat tulkkeja tai muuta majoitusta kuulovammaisille. Hallitus määräsi kullekin alueelle viittomakielen tulkin oikeudenkäyntejä varten. Kansalaisjärjestön kuurojen tiedotusohjelman virkamiehen mukaan viranomaiset usein viivästyttivät tai keskeyttivät tapauksia, joissa oli kuulovammaisia ​​henkilöitä valmiustilan tulkkien puutteen vuoksi. KNCHR: n mukaan maan 10 lukioon mahtuu kuulovammaisia.

Vallankumouksen ja suunnittelun ministeriö on johtava ministeriö vammaisten suojelua koskevan lain täytäntöönpanossa. Lähes riippumaton mutta valtion rahoittama kansanedustajien vammaisten neuvosto avusti ministeriötä. Kumpikaan yksikkö ei saanut riittävästi resursseja puuttuakseen tehokkaasti vammaisiin liittyviin ongelmiin.

Vammaiset nimitetyt ja valitut parlamentaarikot muodostivat Kenian vammaisparlamentin puoluekokouksen vuonna 2013 ja antoivat strategialausuman, jossa keskitytään parantamaan vammaisten taloudellista vaikutusmahdollisuutta ja fyysistä pääsyä sekä sisällyttämään vammaisten oikeudet maakuntahallituksen politiikkaan. CEDAW: n lokakuun raportin mukaan vammaiset muodostivat vain 2,8 prosenttia senaatista ja kansalliskokouksesta, vähemmän kuin perustuslaissa määrätty 5 prosenttia (ks. Kohta 3).

Kansalliset/rodulliset/etniset vähemmistöt

Maassa on 42 etnistä ryhmää; kumpikaan ei omista enemmistöä. Kikuyu ja siihen liittyvät ryhmät hallitsivat suurinta osaa yksityisestä kaupasta ja teollisuudesta ja ostivat usein maata perinteisten kotiseutujensa ulkopuolelta, mikä toisinaan aiheutti muiden etnisten ryhmien raivostunutta etenkin rannikko- ja Rift Valley -alueita.

Monet tekijät vaikuttivat etnisten ryhmien välisiin konflikteihin: pitkäaikaiset valitukset maanomistuspolitiikasta ja kilpailu niukasta maatalousmaasta; laittomien aseiden leviäminen; karjan kahina; nykyaikaisen soturi-/ryöstäjäkulttuurin kasvu (erillään perinteisestä kulttuurista); tehoton paikallinen poliittinen johtajuus; heikentyneet talousnäkymät alueellisesta kuivuudesta kärsineille ryhmille; poliittiset kilpailut; ja turvallisuusjoukkojen taistelu väkivallan hillitsemiseksi. Konflikti maanomistajien ja kyykkyjen välillä oli erityisen vakava Rift Valleyssä ja rannikkoalueilla, kun taas kilpailu vedestä ja laitumesta oli erityisen vakavaa pohjoisessa ja koillisessa. OHCHR: n mukaan Kenian metsäpalvelun vartijat polttivat joulukuun 2016 ja huhtikuun välisenä aikana oikeuden määräyksen vastaisesti useita vähemmistö Sengwer -heimon asuntoja häätääkseen heidät Embobut Forestista.

Somalian, Turkanan, Gabbran, Boranan, Samburun, Rendillen ja Pokot -etnisten ryhmien keskuudessa oli kuivia pohjois-, itä- ja Rift Valley -alueilla usein konflikteja, kuten ryöstöä, taisteluja maasta ja karjan kahinaa. . Kiistat maakuntien rajoista aiheuttivat myös etnisiä jännitteitä.

Etniset erot aiheuttivat myös useita syrjiviä työllisyyskäytäntöjä.

Väkivalta, syrjintä ja muu seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli -identiteettiin perustuva hyväksikäyttö

Perustuslaki ei nimenomaisesti suojaa LGBTI -henkilöitä sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli -identiteettiin perustuvalta syrjinnältä. Rikoslaissa kriminalisoidaan "lihallinen tieto vastoin luonnon järjestystä", jonka tulkittiin kieltävän samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen, ja siinä määrätään enintään 14 vuoden vankeusrangaistus, jos hänet tuomitaan. Erillinen laki kriminalisoi nimenomaan miesten välisen seksin ja määrittelee enintään 21 vuoden vankeusrangaistuksen, jos hänet tuomitaan. Poliisi pidätti näiden lakien nojalla henkilöitä, erityisesti prostituutiosta epäiltyjä, mutta vapautti heidät pian sen jälkeen. Huhtikuussa 2016 National Gay and Lesbian Human Rights Commission (NGLHRC) jätti vetoomuksen 150 2016, jossa se kiisti näiden rikoslakien perustuslain. Marraskuussa kaksi kansalaisjärjestöjen vuoden 2016 alussa jättämää tapausta näiden lakien perustuslainmukaisuuden testaamiseksi jäi ratkaisematta.

LGBTI-järjestöt ilmoittivat, että poliisi käytti LGBTI-henkilöiden pidättämiseen useammin yleisen järjestyksen lakeja (esimerkiksi rauhan häiritsemistä) kuin samaa sukupuolta koskevaa lainsäädäntöä. Kansalaisjärjestöt ilmoittivat, että poliisi ahdisti, pelotti tai fyysisesti hyväksikäytettiin usein pidätettyjä LGBTI -henkilöitä.

Viranomaiset antoivat LGBTI -asianajajajärjestöille mahdollisuuden rekisteröityä ja harjoittaa toimintaa.

Väkivalta ja syrjintä LGBTI -henkilöitä kohtaan oli laajaa. Vuoden 2015 HRW: n ja henkilöiden syrjäytyneiden ja loukkaantuneiden raportin mukaan LGBTI -henkilöt olivat erityisen alttiita poliisien kiristykselle ja raiskaukselle.

Hallitus julkisti 26. toukokuuta työryhmän, joka käsitteli intersukupuolisia henkilöitä koskevia poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia voidakseen panna täytäntöön High Courtin tuomion vuoden 2014 Baby 'A -asiassa, jossa tunnustettiin intersukupuolisten henkilöiden olemassaolo. Erikseen vuonna 2015 korkein oikeus päätti NGLHRC: n hyväksi asiassa, jossa kyseenalaistettiin hallituksen kieltäytyminen rekisteröimästä LGBTI -asianajaja- ja hyvinvointijärjestöjä. Tuomioistuin katsoi, että järjestön rekisteröinnin epääminen loukkasi perustuslaillisesti suojattua yhdistymisvapautta. Hovioikeus päätti toukokuussa 2016, että High Courtin tuomio oli väliaikainen. Hallituksen valitus jäi vireille marraskuussa.

HI -viruksen ja aidsin sosiaalinen leima

Hallitus yhdessä kansainvälisten ja kansalaisjärjestöjen kumppanien kanssa edistyi luodessaan suotuisan ympäristön HIV: n ja aidsin sosiaalisen leimautumisen torjumiseksi ja hiv -tietojen ja -palvelujen saatavuuden puutteen korjaamiseksi. Esimerkiksi hallitus julkaisi yhteistyössä suuntaviivoja seksityöntekijöille ja injektoitujen huumeiden käyttäjille yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa. Hallitus ja kansalaisjärjestöt tukivat vähintään 5488 neuvonta- ja testauskeskuksen verkostoa, joka tarjosi ilmaisen HIV/aids -diagnoosin. Muiden sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden diagnoosi oli saatavilla sairaaloiden ja klinikoiden kautta koko maassa. Vuonna 2016 verkkosivustonsa mukaan First Lady’s Beyond Zero -kampanja HIV -tartuntojen lopettamiseksi johti 46 matkapuhelinklinikan avaamiseen eri puolilla maata.

Muu yhteiskunnallinen väkivalta tai syrjintä

Väkivalta ja valppaat toimet olivat yleisiä ja johtivat lukuisiin kuolemiin. Ihmisoikeustarkkailijat pitivät valppaana väkivaltaa yleisen luottamuksen puutteena poliisia ja rikosoikeusjärjestelmää kohtaan. Joukkaväkivallan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys kattoi myös henkilökohtaisen koson. Poliisi ei useinkaan toiminut väkivallan lopettamiseksi.

Vuonna 2016 senaatti ja kansankokous perustivat yhteisen parlamentaarisen valiokunnan tutkimaan poliisin raa'utta ja väkivaltaa. Valiokunta kokoontui edelleen marraskuusta lähtien.

Väkijoukot hyökkäsivät myös henkilöihin, joita epäillään noituudesta tai rituaalimurhiin osallistumisesta. Esimerkiksi Tähti sanomalehti, 6. kesäkuuta väkijoukko Kilifin rannikkokaupungissa tappoi kolme ihmistä, joita syytettiin noituuden käyttämisestä hukuttamaan mies tunteja ennen häitä. Poliisi tutki kolme murhaa, mutta pidätyksistä ei ollut ilmoituksia.

Yhteiskunnallinen syrjintä jatkui albinismilaisia ​​kohtaan, joista monet lähtivät kotikylistään väärinkäytösten pelon vuoksi ja muuttivat kaupunkialueille, joissa he uskoivat olevansa turvallisempia. Yksilöt hyökkäsivät albinismin kanssa ruumiinosiensa vuoksi, joiden joidenkin mielestä he voisivat antaa maagisia voimia ja jotka voitaisiin myydä huomattavista summista.

A. Yhdistymisvapaus ja oikeus työehtosopimusneuvotteluihin

Laissa säädetään työntekijöiden, myös viennin jalostusvyöhykkeillä olevien, oikeudesta muodostaa ja liittyä valitsemiinsa ammattiliitoihin ja neuvotella kollektiivisesti. Kaikilla kahdella tai useammalla yrityksen työntekijällä on oikeus muodostaa ammattiliitto rekisteröitymällä ammattiliiton rekisterinpitäjälle. Jos rekisterinpitäjä kiistää rekisteröinnin, liitto voi hakea muutosta oikeuteen. Jotta ammattiliitto voidaan tunnustaa neuvotteluasiamieheksi, sen on edustettava yksinkertaista enemmistöä yrityksessä työskentelevistä yrityksistä. Tämä säännös koskee julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöitä. Asevoimien, vankiloiden ja poliisin jäsenet eivät saa perustaa ammattiliittoja tai liittyä niihin.

Laki sallii hallituksen kieltää työntekijöiltä lakko -oikeuden tietyin edellytyksin. Esimerkiksi hallitus kieltää armeijan, poliisin, vanginvartijoiden ja kansallisen nuorisopalvelun jäsenten lakot. Virkamiesten on sallittu lakko seitsemän päivän varoitusajan jälkeen. Vuonna 2016 oikeuslaitos myönsi korkeimman oikeuden aseman työ- ja työsuhteiden tuomioistuimelle. Työministeriön toimisto, jota kutsutaan työ-, sosiaaliturva- ja palveluministeriöksi (MOLSS), viittasi riidat tyypillisesti sovitteluun, tosiseikkojen selvittämiseen tai sitovaan välimiesmenettelyyn työ- ja työsuhteiden tuomioistuimessa, joka koostuu enintään 12 tuomarista. sillä on yksinomainen toimivalta käsitellä työllisyys- ja työasioita ja joka toimii kaupunkialueilla, mukaan lukien Nairobi, Mombasa, Nyeri, Nakuru, Kisumu ja Kericho. Sovitteluun osallistuvien osapuolten lakko on laitonta. Lisäksi MOLSS: n lähettämä kiista sovitteluprosessiin mitätöi lakko -oikeuden.

Lain mukaan työntekijät, jotka tarjoavat välttämättömiä palveluja, jotka on määritelty "palveluksi, jonka keskeyttäminen todennäköisesti vaarantaisi henkilön hengen tai väestön terveyden", eivät saa lakkoa. Työ- ja työsuhteiden tuomioistuin voi ratkaista kaikki kauppakiistat, jotka liittyvät olennaiseksi luetellussa tai olennaiseksi palveluksi julistetussa palvelussa.

Lakkojen on koskettava työehtoja, ja myötätuntolakot ovat kiellettyjä.

Laki sallii työehtosopimuskiistoissa työskentelevien työntekijöiden lakkoilun, jos he ovat käyttäneet loppuun muodolliset sovittelumenettelyt ja ilmoittaneet asiasta seitsemän päivää hallitukselle ja työnantajalle. Sovittelu ei ole pakollista yksittäisissä työsuhteissa. Turvallisuusjoukot eivät saa neuvotella kollektiivisesti, mutta niillä on sisäinen hallitus, joka tarkistaa palkat. Epäviralliset työntekijät voivat perustaa yhdistyksiä tai jopa ammattiliittoja neuvotellakseen palkoista ja ehdoista, jotka vastaavat hallituksen vähimmäispalkan suuntaviivoja, sekä puolustamaan parempia työoloja ja edustusta työ- ja työsuhteiden tuomioistuimessa. Perustuslain lakiehdotus sallii ammattiliittojen harjoittaa toimintaansa ilman hallituksen puuttumista, ja hallitus kunnioitti tätä oikeutta yleensä.

Laki kieltää ammattiliittojen vastaisen syrjinnän ja säätää ammattiyhdistystoiminnan vuoksi irtisanottujen työntekijöiden palauttamisesta. Työ- ja työsuhdetoimituomioistuin voi määrätä palauttamisen ja vahingonkorvauksen takaisinmaksuna työntekijöille, jotka on perusteettomasti irtisanottu ammattiliiton toiminnasta. Työlaki koskee kaikkia työntekijöitä.

Hallitus tuki vahvistettua työkiistojärjestelmää, mutta pani työ- ja työsuhteen tuomioistuimen päätökset täytäntöön epäjohdonmukaisesti. Monet työnantajat eivät noudattaneet palauttamismääräyksiä, ja jotkut työntekijät hyväksyivät maksun palauttamisen sijasta. Useissa tapauksissa työnantajat valittivat menestyksekkäästi työ- ja työsuhteen tuomioistuimen päätöksistä High Courtin osastolle. Työ- ja työsuhteiden tuomioistuimen täytäntöönpanomekanismit olivat edelleen heikot, ja sen asiakirjakanta herätti huolta tuomioistuimen tehokkuudesta.

Työ- ja työsuhdeoikeus sai monia tapauksia, jotka johtuivat uusien työlainsäädännön täytäntöönpanosta. Osapuolet toimittivat suurimman osan tapauksista suoraan ilman siirtoa MOLSSiin sovittelua varten. Vuosina 2015–16 jätettyjen asioiden määrä kasvoi 23,5 prosenttia 4 244 tapaukseen, kun taas ratkaistujen asioiden määrä yli kaksinkertaistui 2 403: een. Vuonna 2016 rekisteröityjä työehtosopimuksia rekisteröitiin yhteensä 298, kun vuonna 2015 niitä oli 230. Hallitus perusti tuomioistuimen, joka huolehtii työriitojen nopeasta ratkaisemisesta, mutta myöhässä olevat tapaukset ovat vuodelta 2007.

Päätuomari nimitti kaikki maakuntatuomioistuimet, joita johtavat korkeammat tuomarit ja korkeammat tuomareita, erityistuomioistuimiksi, jotka käsittelevät työ- ja työtapauksia. Asianmukaisten tilojen tarjoaminen Nairobin ulkopuolella oli haastavaa, mutta tarkkailijat pitivät myönteisenä askeleena työntekijöiden kykyä esittää työhön liittyviä tapauksia koko maassa. Oikeuslaitos viimeisteli vuonna 2016 työ- ja työsuhteita koskevat säännöt. Uusiin tuomioistuimen menettelysääntöihin tehdyt merkittävät muutokset tarjoavat osapuolille oikeuden tutustua asiakirjoihin suoraan sähköisessä muodossa, uusiin oikeudenkäynteihin ja vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun. Säännöissä asetetaan myös 30 päivän määräaika tuomioistuimelle, jotta se voi toimittaa raportin työehtosopimuksia koskevista erimielisyyksistä.

Hallitus kunnioitti yleensä yhdistymisvapautta ja oikeutta neuvotella kollektiivisesti, vaikka täytäntöönpano oli epäjohdonmukaista. Hallitus ilmaisi tukevansa perustuslaissa määrättyjä liiton oikeuksia.

Siirtotyöläisiltä puuttui usein muodollinen organisointi ja he jättivät näin ollen työehtosopimusneuvotteluiden edut. Samoin kotitaloustyöntekijät ja muut yksityisissä tiloissa toimivat henkilöt joutuivat alttiiksi oikeussuojalle, vaikka maassa on kotityöläisliittoja etujensa suojelemiseksi. Työministeriön Itä -Afrikan yhteisön asioiden toimisto (EAC) väitti kuitenkin, että kaikki työntekijät kuuluvat voimassa olevan työlainsäädännön piiriin, ja ministeriö jatkoi neuvoa kotityöntekijöitä heidän sopimusehdoistaan, erityisesti silloin, kun heidän ehtojaan töitä rikotaan.

Vuonna 2016 hallitus lähetti Qatariin, Saudi -Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin (Arabiemiirikunnat) työvoimaviranomaisia ​​säätelemään ja koordinoimaan kenialaisten siirtotyöläisten sopimuksia ja edistämään ulkomaisia ​​työmahdollisuuksia. EAC auttoi myös kenialaisia ​​kotityöntekijöitä ymmärtämään työsopimustensa ehdot. Hallitus allekirjoitti kaksi kahdenvälistä työllistymissopimusta Saudi -Arabian ja Qatarin kanssa, ja EAC -neuvottelut jatkuivat Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa. EAC perusti myös osaston, joka säätelee siirtotyöläisten työnvälittäjien käyttäytymistä, mukaan lukien 500 000 shillin (5 000 dollarin) suoritusvakuuden lähettäminen jokaiselle työntekijälle.

Ammattiliittojen säilymistä uhkasivat harjoittelupaikkojen väärinkäyttö ja muut siirtymäkauden työpaikat, jolloin työnantajat eivät usein palkkaa työntekijöitä harjoittelun päätyttyä. Valtion virastot ulkoistivat yhä enemmän työpaikkoja yksityiselle sektorille, ja yksityisellä sektorilla satunnaisia ​​työntekijöitä työskenteli lyhytaikaisilla sopimuksilla. Tämä muutos vaikutti ammattiliittojen määrän vähenemiseen. Valtiosta riippumattomat järjestöt ja ammattiliittojen edustajat ilmoittivat, että vakituiset tehtävät on korvattu enemmän satunnaisilla tai sopimustyövoimalla, erityisesti EPZ -alueilla, Mombasan satamassa sekä maatalous- ja valmistusalalla. Joissakin mainituissa tapauksissa työnantajat palkkasivat vakituisia työpaikkoja vuorottelevien sopimustyöntekijöiden kanssa. Tämä käytäntö tapahtui myös johdon tasolla, jossa työnantajat palkkasivat henkilöitä johdon harjoittelijoiksi ja pitivät heidät näissä tehtävissä enintään kolmen vuoden ajan. Sen sijaan, että työnantajat olisivat muuttaneet tällaisia ​​harjoittelijoita vakituiseen henkilöstöön, he korvasivat heidät uusilla harjoittelijoilla kolmen vuoden lopussa. Ministeriö tarkasteli vuoden aikana määräaikaisen työsuhteen väärinkäyttöä.

Työntekijät käyttivät lakko -oikeuttaan. Yliopistojen opettajat osoittivat mielenosoitusta vuonna 2016 etsien parempia työehtoja. He eivät ilmoittaneet työskentelevänsä 72 päivää vuonna 2016 ja 42 päivää vuoden aikana. Asia ratkaistiin kesäkuussa, kun hallitus suostui uuden työehtosopimuksen täytäntöönpanoon. Terveydenhuoltoala näki teollisuuslakkoja, jotka alkoivat vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä ja jatkuivat koko vuoden. Lääkärien lakko kesti 100 päivää, mikä johti julkisten terveydenhuoltopalvelujen toimittamisen keskeytymiseen ja seitsemän ammattiliiton virkamiesten väliaikaiseen säilöönottoon. Kenian kansallisen sairaanhoitajien liiton lakot useissa maakunnissa jatkuivat suurimman osan raportointivuodesta. Sairaanhoitajat vaativat korkeampia palkkoja, nopeita palkkoja, enemmän ylennyksiä, parempia työoloja ja riittävästi lääkkeitä potilaille. He vaativat myös, että lääninhallitukset maksavat palkoistaan ​​tehdyt lakisääteiset vähennykset kansalliseen sosiaaliturvarahastoon ja kansalliseen sairausvakuutusrahastoon. Viimeisin lakko päättyi 3. marraskuuta, jolloin hallitus suostui maksamaan pidätetyt palkat takaisin; hyväksynyt työehtosopimuksen; suostui maksamaan sairaanhoitajien univormut ja myöntämään riskikorvauksen; ja ilmoitti luopuvansa kaikista lakkoista johtuvista kurinpitomenettelyistä sairaanhoitajia vastaan.

B. Pakkotyön tai pakkotyön kielto

Laki kieltää useimmat pakkotyön muodot, myös lapset. Maa teki maltillista edistystä pakkotyön estämiseksi tai poistamiseksi. Hallitus jatkoi tulosten kansallisen turvaverkko -ohjelman toteuttamista, hanketta, jolla pyritään luomaan tehokas kansallinen turvaverkko -ohjelma köyhille ja haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille, ja ihmisarvoisen työn maaohjelmaa, joka on suunniteltu edistämään taloudellisia mahdollisuuksia. Näiden ohjelmien mukaan hallitus maksaa kotitalouksille, jotka suojaavat orpoja tai muita haavoittuvassa asemassa olevia lapsia estääkseen lapsia keskeyttämästä koulua ja tekemästä pakkotyötä. Esimerkiksi Länsi -Keniassa on raportoitu joitakin tapauksia, joissa tytöt jättävät lukion ja ryhtyvät seksityöhön saadakseen perustarvikkeet.

Joutui pakkotyötä. Tietyt lakisääteiset määräykset, mukaan lukien rikoslaki ja yleinen järjestyslaki, määräävät pakollisen vangityön. Resurssit, tarkastukset ja korjaukset eivät riittäneet pakkotyön estämiseen, eivätkä rangaistukset riittäneet estämään rikkomuksia. Rikkomuksiin kuului velkaorjuus, työntekijöiden salakuljetus ja henkilöiden, jopa perheenjäsenten, pakottaminen työskentelemään kotiapulaisina. Hallitus nosti syytteeseen 59 pakkotyötapausta, pääasiassa karjanhoidossa, katukaupassa, kerjäämisessä ja maataloudessa. Kotimaiset työntekijät Ugandasta, paimenet Etiopiasta ja muut Somaliasta, Etelä -Sudanista ja Burundista joutuivat pakkotyön kohteeksi.

Katso myös ulkoministeriö Ihmiskauppa -raportti osoitteessa www.state.gov/j/tip/rls/tiprpt/.

C. Lapsityön kielto ja alaikäraja

Vähimmäisikä työhön (muu kuin oppisopimuskoulutus) on 16 ja vaarallisen työn alaikäraja on 18. Ministeriö valmisteli yhteistyössä ILO: n, kansainvälisen avunantajayhteisön ja kansalaisjärjestöjen kanssa luettelon vaarallisista työpaikoista, jotka ovat lapsityön pahimpia muotoja ja julkaissut luettelon Kenia Gazette Tämä luettelo sisältää, mutta ei rajoitu, raivaukseen, kivien ja kivien kuljettamiseen, metallityöhön, koneiden käsittelyyn, kaivostoimintaan ja kivien murskaamiseen. Laki kieltää nimenomaan pakkotyön, ihmiskaupan ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt; lapsisotilas; prostituutio; lapsen käyttö, hankkiminen tai tarjoaminen pornografian tuottamiseen tai pornografiseen esitykseen; ja sitä, että aikuinen käyttää alle 18 -vuotiaita lapsia laittomaan toimintaan (kuten huumekauppaan). Lakia sovelletaan yhtä lailla tyttöihin kuin pojiin.

Laki sallii 13–16 -vuotiaiden lasten osallistua teollisuusyrityksiin, kun he osallistuvat oppisopimuskoulutukseen. Teollisuusyritykset määritellään laissa siten, että ne sisältävät työt kaivoksissa, louhoksissa, tehtaissa, rakentamisessa, purkamisessa ja kuljetuksissa, jotka lasten luettelo sisältää vaarallisena työnä.

Laissa säädetään seuraamuksista jokaiselle henkilölle, joka työllistää, sitouttaa tai käyttää lasta teollisuusyrityksessä lain vastaisesti. Sakot olivat yleensä riittäviä rikkomusten estämiseksi. Lasten työllistäminen virallisella teollisuuspalkkasektorilla työlain vastaisesti oli harvinaista. Lapsityö epävirallisella sektorilla oli laajaa, mutta vaikea valvoa ja valvoa.

MOLSS valvoo lapsityölainsäädäntöä, mutta täytäntöönpano on edelleen ongelmallista resurssirajoitusten vuoksi. Täydentävät ohjelmat, kuten Kansainvälisen työjärjestön (ILO) aloittama yhteisön lapsityön seurantaohjelma, auttoivat tarjoamaan lisäresursseja lapsityövoiman torjumiseksi. Nämä ohjelmat tunnistivat laittomasti työskentelevät lapset, poistivat heidät vaarallisista työoloista ja ohjasivat heidät asianmukaisten palveluntarjoajien luo.

Lastensuojelun tukemiseksi MOLSS käynnisti kansallisen online -tietokantajärjestelmän toukokuussa. Lastensuojelun tietojärjestelmä kerää, kokoaa ja raportoi lastensuojelutietoja, jotka antavat tietoa orpojen ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten poliittisista päätöksistä ja budjetoinnista. Verkkopohjainen järjestelmä mahdollistaa kaikkien lastensuojelun sidosryhmien saataville kootun tiedon.

Hallitus teki tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen keskusjärjestön, Kenian työnantajien liiton ja ILO: n kanssa lapsityövoiman poistamiseksi.

Vuoden 2009 kansallisen väestönlaskennan mukaan lähes kolme miljoonaa 5–14 -vuotiasta lasta (33 prosenttia kaikista tämän ikäryhmän lapsista) käytti lapsityövoimaa. Monet lapset työskentelivät perheen tontilla tai perheyksiköissä tee-, kahvi-, sokeri-, sisal-, tupakka- ja riisiviljelmillä sekä miraa (khat) -tuotannossa. Lapset työskentelivät kaivostoiminnassa, mukaan lukien hylätyt kultakaivokset, pienet louhokset ja hiekkakaivokset. Lapset työskentelivät myös kalastusalalla. Kaupunkialueilla yritykset palkkasivat lapsia haukotteluun, raivaukseen, kuormien kantamiseen, veden noutamiseen ja myyntiin sekä ruoan myyntiin. Lapset työskentelivät usein pitkiä päiviä kotitalouden palveluksessa yksityiskodeissa pienellä tai ei lainkaan palkalla, ja oli raportteja lapsipalvelujen fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vanhemmat aloittivat joskus pakotetun tai pakollisen lapsityön, kuten maataloustyössä ja kotitaloudessa, mutta myös prostituution.

Suurin osa maan sisäisestä lapsikaupasta näytti liittyvän kotityöhön, ja siirtolaislapsia kuljetettiin maaseudulta kaupunkialueelle.

Katso myös työministeriö Havaintoja lapsityön pahimmista muodoista osoitteessa www.dol.gov/ilab/reports/child-labor/findings/.

D. Syrjintä työllisyyden ja ammatin suhteen

Laki ei kiellä sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli -identiteettiin perustuvaa syrjintää. Useat säädökset tarjoavat oikeudellisen kehyksen julkisen ja yksityisen sektorin velvoitteelle varata 5 prosenttia vammaisten työllistymismahdollisuuksista. verohelpotukset ja kannustimet tällaisille henkilöille ja heidän järjestöilleen; ja varaa 30 prosenttia julkisista hankinnoista naisille, nuorille ja vammaisille.

Hallitus ei kuitenkaan pannut lakia tehokkaasti täytäntöön. Työssä ja ammatissa esiintyi sukupuoleen perustuvaa syrjintää, vaikka laki sallii sukupuoleen perustuvan syrjimättömyyden palkkaamisessa. Naisten keskimääräiset kuukausitulot olivat noin kaksi kolmasosaa miesten tuloista. Naisilla oli vaikeuksia työskennellä muilla kuin perinteisillä aloilla, heillä oli hitaammat ylennykset ja heidät hylättiin todennäköisemmin. Maailmanpankin raportin mukaan sekä miehet että naiset kokivat seksuaalista häirintää työnhaussa, mutta naiset raportoivat siitä yleisimmin. Naiset, jotka yrittivät perustaa omaa epävirallista yritystään, joutuivat syrjinnän ja häirinnän kohteeksi. Eräässä Nairobin naiskauppiaita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että häirintä oli katumyyjien ja viranomaisten pääasiallinen vuorovaikutusmuoto. Tutkimuksessa todettiin, että poliisi vaatii lahjuksia, jotka ovat 3–8 prosenttia myyjän tuloista, sekä seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vuonna 2016 julkaistussa palkkauskäytännön tarkastuksessa NCIC syytti monia piirikuvernöörejä nimittämästä ja käyttämästä suhteettoman paljon hallitsevaa heimoa maakunnassaan. Komission mukaan 15 maakunnasta 47: stä ei sisällyttänyt yhtäkään vähemmistöheimon henkilöä läänin julkisen palvelun hallitukseen tai läänin toimeenpanevan komitean jäseniksi. Esimerkiksi kaikki 10 West Pokotin komitean jäsentä olivat pokotteja. Näitä ongelmia pahensi vero- ja hallinnollisen vastuun siirtäminen lääninhallituksille. Jotkut maakunnat, esimerkiksi Nairobin kaupungin lääni, olivat merkittäviä roolien jakamisesta mukaan lukien. Tarkkailijat havaitsivat myös etuuskohteluun perustuvia palkkausmalleja poliisin rekrytointiharjoituksissa (ks. Kohta 1.d.).

Sekä yksityisessä liiketoiminnassa että julkisella sektorilla lähes kaikkien etnisten ryhmien jäseniä syrjittiin yleisesti muiden saman ryhmän jäsenten hyväksi.

Yhteiskunnallisen syrjinnän vuoksi albinismilla oli rajalliset työmahdollisuudet. Laki suojaa vammaisia ​​työllisyyttä koskevalta syrjinnältä, vaikka käytännössä monet vammaiset kohtaavat haasteita työnhaussa ja saamisessa. LGBTI -henkilöille ei ole laillista työsuojelua, sillä he ovat edelleen alttiita syrjinnälle työpaikalla.

Myös siirtotyöläisiä syrjittiin. Siirtotyöläisillä on samat oikeudelliset suojat palkoille ja työoloille kuin kansalaisille.

E. Hyväksyttävät työehdot

Palkkojen sääntely on osa työlaitoslakia, ja hallitus vahvisti vähimmäispalkan ammatin ja sijainnin mukaan asettamalla vähimmäisvaatimukset kuukausittaiselle, päivittäiselle ja tuntityölle kussakin luokassa. Yleisen työntekijän minimipalkka oli 10 954 shillinkiä (110 dollaria) kuukaudessa. Ammattitaitoisten työntekijöiden keskimääräinen minimipalkka oli 17 404 shillinkiä (170 dollaria) kuukaudessa. Hallitus nosti ammattitaidottomien työntekijöiden alimman maatalouden vähimmäispalkan 6780 šillinkiin (68 dollaria) kuukaudessa ilman asumistukea. Maataloustyöntekijät olivat alipalkkaisia ​​muihin aloihin verrattuna.

MOLSS toteutti sosiaaliturvaverkko -ohjelman puitteissa erilaisia ​​sosiaalisen suojelun ohjelmia, kuten rahansiirron orvoille ja haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, rahansiirto -ohjelman vanhuksille ja rahansiirto -ohjelman vammaisille. Nämä ohjelmat tavoittivat 832 408 kotitaloutta.

Laki rajoittaa normaalin työviikon 52 tuntiin (60 tuntia yötyöntekijöille); joillakin työntekijäryhmillä oli alemmat rajat. Se sulkee erityisesti maataloustyöntekijät tällaisten rajoitusten ulkopuolelle. Se oikeuttaa maatalouden ulkopuolisen alan työntekijän saamaan yhden lepopäivän viikossa ja 21 päivän yhdistetyn vuosiloman ja sairausloman. Laki edellyttää myös, että kokonaistyöaika (normaaliaika ja ylityö) kahden viikon aikana ei saa ylittää 120 tuntia (144 tuntia yötyöntekijöille).

Viranomaiset raportoivat työviikko- ja ylityörikkomuksista. Joidenkin yritysten, erityisesti EPZ -alueiden ja tienrakennusyritysten, työntekijät väittivät, että työnantajat pakottivat heidät tekemään ylitöitä ilman ylityökorvausta tuotantotavoitteiden saavuttamiseksi. Hotelliteollisuuden työntekijöille maksettiin yleensä lakisääteistä vähimmäispalkkaa, mutta työntekijät tekivät pitkiä päiviä ilman korvausta. Lisäksi työnantajat eivät usein tarjonneet yöliikennettä, joten työntekijät ovat alttiita pahoinpitelylle, ryöstölle ja seksuaaliselle häirinnälle.

Laki määrittelee ympäristö-, terveys- ja turvallisuusstandardit. Sakot eivät yleensä riittäneet estämään vaarallisia käytäntöjä.

Työministeriön työterveys- ja työturvallisuusvirastolla on valtuudet tarkastaa tehtaita ja työpaikkoja, mutta hallitus palkkasi riittämättömän määrän työvoimatarkastajia suorittamaan säännöllisiä tarkastuksia. Osaston terveys- ja turvallisuustarkastajat voivat antaa ilmoituksia työnantajille käytännöistä tai toiminnoista, joihin liittyy vakavan henkilövahingon vaara. Työnantajat voivat valittaa tällaisista ilmoituksista tehtaiden muutoksenhakutuomioistuimeen, joka koostuu neljästä jäsenestä, joista yhden on oltava korkeimman oikeuden tuomari. Lain mukaan tehtailla, joissa työskentelee vähintään 20 henkilöä, on sisäinen terveys- ja turvallisuuskomitea, joka edustaa työntekijöitä. Hallituksen mukaan monilla suurimmista tehtaista oli terveys- ja turvallisuuskomiteoita.

Laissa säädetään työtarkastuksista työriitojen, tapaturmien ja konfliktien estämiseksi ja työntekijöiden suojelemiseksi työtapaturmilta ja sairauksilta varmistamalla työlainsäädännön noudattaminen. Alhaiset palkat ja ajoneuvojen, polttoaineen ja muiden resurssien puute vaikeuttivat työsuojelutarkastajien työntekoa tehokkaasti ja jäivät alttiiksi lahjuksille ja muulle korruption muodolle. Työtarkastuslomake sisältää säännöksen vammaisten henkilöiden raportoimisesta. Vuoden 2007 työlaki kieltää työntekijän syrjinnän vammaisuuden perusteella.

Laki tarjoaa sosiaalisen suojelun epävirallisen alan työntekijöille ja epävirallisille työntekijöille, jotka on järjestetty yhdistyksiksi, osuuskunniksi ja joissakin tapauksissa ammattiliitoiksi. Kaikkien kenialaisten työnantajien, myös epävirallisen alan työntekijöiden, on osallistuttava kansalliseen sairausvakuutusrahastoon ja kansalliseen sosiaaliturvarahastoon. nämä tarjoavat sairausvakuutuksen ja eläkkeet. Vuoden 2015 2017 mukaan Kenian taloudellinen tutkimusepävirallisella sektorilla työskenteli 11,81 miljoonaa henkilöä vuonna 2016, kun taas muodollisella sektorilla 2,42 miljoonaa.

Työntekijöillä, myös ulkomaalaisilla ja maahanmuuttajilla, on laillinen oikeus poistua tilanteista, jotka vaarantavat terveyden tai turvallisuuden vaarantamatta heidän työpaikkansa. MOLSS ei noudattanut näitä määräyksiä tehokkaasti, ja työntekijät olivat haluttomia poistumaan työoloista, jotka vaarantivat heidän terveytensä tai turvallisuutensa työpaikan menettämisen vuoksi. Kenian työnantajaliitto tarjosi työpaikkojen koulutusta ja auditointia terveys- ja turvallisuuskäytäntöjä varten.


Top 10 faktaa ihmisoikeuksista Keniassa


Maailmanpankki arvioi viimeisimmässä Keniaa koskevassa raportissaan, että sillä on potentiaalia tulla yhdeksi Afrikan menestystarinoista. Kasvavasta nuorekasta väestöstä ja dynaamisesta yksityisestä sektorista korkeasti koulutettuun työvoimaan, parannettuun infrastruktuuriin ja uuteen perustuslakiin Kenialla on keskeinen rooli Itä -Afrikassa. Kenia taistelee kuitenkin edelleen kansansa perusihmisoikeuksien suojelemiseksi. Alla olevat kymmenen tärkeintä Kenian ihmisoikeuksia koskevaa faktaa valaisevat Kenian kansan ja olosuhteiden parantamiseen tähtäävien järjestöjen kohtaamaa eriarvoisuutta.

Top 10 faktaa ihmisoikeuksista Keniassa

  1. Vuosina 2007–2008 Kenia sai kansainvälistä huomiota ja kritiikkiä vakavista ihmisoikeusloukkauksista presidentti Uhuru Kenyattan uudelleenvalinnan jälkeen. Vaikka vallassa oleva poliittinen puolue haastoi oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja poliisi käsitteli opposition mielenosoittajia, kansalaisjärjestöjen koordinointikomitea uhkasi sulkea ihmisoikeusjärjestöt. Hallinnollisia ja oikeudellisia toimenpiteitä toteutettiin kansalaisyhteiskunnan, tiedotusvälineiden ja ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan hillitsemiseksi. vahvisti, että vaalien jälkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluu poliisin ja turvallisuusjoukkojen seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa miehiin, naisiin ja lapsiin Keniassa.
  2. Vuonna 2010 Kenia hyväksyi uuden perustuslain yhdessä komission kanssa yrittääkseen puuttua menneisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin.
  3. Human Rights Watch kritisoi vuoden 2016 raportissaan maan toimettomuutta. Kritiikki kohdistui Keniaan ja uuden perustuslain tehottomaan täytäntöönpanoon ja siihen, ettei puuttunut vaalien jälkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin vuosina 2007 ja 2008. Näiden rikkomusten seurauksena ainakin 1200 ihmistä kuoli ja 650 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. hallituksen lainsäädäntö rajoittaa ihmisten, tiedotusvälineiden ja pakolaisyhteisöjen perusoikeuksia. Vastauksena Somaliassa toimivan islamistiryhmän Al-Shabaabin järjestämiin jatkuviin terrori-iskuihin ja murhiin Kenian hallitus lisäsi poliisin ja turvallisuusvirastojen valtaa. Tämä puolestaan ​​johti tuomioistuinten ulkopuolisiin murhiin, katoamisiin, mielivaltaisiin pidätyksiin, ryöstöihin yhteisöissä, häirintään ja rahan kiristämiseen.
  4. Amnesty Internationalin vuosikertomuksessa 2017/18 kehuttiin Kenian korkeimman oikeuden "merkittäviä oikeudellisia päätöksiä", jotka estävät hallituksen päätöksen sulkea Dadaabin pakolaisleiri. Dadaab on maailman suurin pakolaisleiri, ja päätös esti 250 000 pakolaisen palauttamisen Somaliaan, jossa he olisivat olleet vaarassa käyttää hyväksikäyttöä.
  5. Poliittisen kuohunnan ulkopuolella on myös kysymyksiä naisten ja lasten oikeuksista maassa. Vuonna 2016 National Gender and Equality Commission julkaisi raportin nimeltä Gender-Based Violence in Kenya. Tutkimuksensa mukaan 39 prosenttia 15-vuotiaista ja sitä vanhemmista naisista ja tytöistä on kohdannut fyysistä väkivaltaa ja yli viidennes naisista on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Myös perheväkivalta on todettu yleiseksi ongelmaksi Keniassa. Sosiaalisen väkivallan torjunnassa on otettu käyttöön muun muassa naisten sukupuolielinten silpomisen kielto (2011), työlaki (2007), suojelu perheväkivaltaa vastaan ​​(2015) ja sukupuoliperusteisen väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva kansallinen politiikka (2014). oikeudenmukaisuus ja naisten oikeuksien säilyttäminen maassa.
  6. Kenian Vision 2030: n keskipitkän aikavälin suunnitelmassa II (2013–2017) hahmoteltiin sukupuoleen perustuvan väkivallan elvytyskeskusten perustaminen kaikkiin Kenian terveydenhuoltolaitoksiin. Kansallinen sukupuolten ja tasa -arvon komissio on myös kehittänyt kansallisen seuranta- ja arviointikehyksen tällaisen väkivallan estämiseksi. Organisaatiot, kuten Childline Kenya yhteistyössä hallituksen kanssa, ovat yrittäneet pysäyttää maassa esiintyvät korkeat lasten hyväksikäytöt. Lapsityövoiman poistamista koskeva kansallinen politiikka ja Kenian poliisin lastensuojeluyksikkö on otettu käyttöön syytteeseenpanoon ja lasten hyväksikäytön tutkimiseen.
  7. Kenian eri etnisten ryhmien väliset yhteenotot, jotka alkoivat alun perin vuonna 1991, ovat myös nousseet yhdeksi maan ihmisoikeuskysymyksistä. Tietyt etniset yhteisöt, kuten Sengwer, ovat olleet ristiriidassa hallituksen kanssa. Tänä vuonna Euroopan unioni keskeytti vesitornien suojelun sekä ilmastonmuutoksen lieventämis- ja sopeutumisohjelman, koska Kenian villieläinpalvelu surmasi ihmisen. EU totesi, että alkuperäiskansojen oikeuksia on kunnioitettava ja tasapainotettava vesitornien suojelutyön kanssa.
  8. Kenian ihmisoikeustoimikunta on pyrkinyt edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa kaikilla tasoilla Keniassa. Tämän lisäksi Kenian kansallinen ihmisoikeustoimikunta toimii neuvoa -antavana roolina ja vahtikoirina edistääkseen ihmisoikeuskulttuuria Keniassa.

Heinäkuussa 2018 YK: n liike -elämän ja ihmisoikeuksien työryhmän jäsenet Keniassa vierailunsa jälkeen arvostivat uuden perustuslain pyrkimyksiä parantaa ihmisoikeustilannetta ja demokraattisia instituutioita. Lisäksi ryhmä korosti tarvetta toteuttaa perustuslain lupaukset ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Keniasta on määrä tulla ensimmäinen Afrikan maa, joka kehittää liiketoimintaan ja ihmisoikeuksiin perustuvan kansallisen toimintasuunnitelman. Vaikka nämä kymmenen tärkeintä Kenian ihmisoikeuksia koskevaa faktaa osoittavat monia parannusta tarvitsevia alueita, Kenian hallitus on alkanut ottaa askelia lupaavaan suuntaan.


Kenian ihmisoikeuslaki: ihmisoikeustyypit

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus takaa useita oikeuksia, jotka voidaan luokitella seuraavasti:
a) Sosiaaliset tai kansalaisoikeudet: Kaikilla ihmisillä on oikeus:
(1) Henkilöiden oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen
(2) Oikeus vapauteen orjuudesta ja orjuudesta
(3) Oikeus vapauteen kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta
(4) Oikeus vapauteen mielivaltaisesta puuttumisesta yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon
(5) Oikeus mennä naimisiin ja saada perhe ja oikeus omaisuuteen.

(b)Poliittiset ihmisoikeudet: Osallistuakseen poliittiseen prosessiin kaikille ihmisille annetaan joitakin oikeuksia, kuten:
(1) Oikeus kansalaisuuteen
(2) Oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja yhdenvertainen lain suoja
(3) Oikeus oikeussuojakeinoihin, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja vapaus mielivaltaiseen pidätykseen, pidätykseen tai maanpakoon
(4) Oikeus ajatuksen, ilmaisun, vakaumuksen, uskon, omantunnon ja uskonnon vapauteen
(5) Oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen
(6) Oikeus osallistua hallituksen asioihin ja tasavertainen pääsy julkiseen palveluun
(7) Oikeus yhtäläisiin äänioikeuksiin
(8) Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja turvapaikkaoikeus jne.

(c)Taloudelliset ihmisoikeudet: Ihmisten taloudellisten etujen turvaamiseksi UNO tarjoaa myös tiettyjä taloudellisia oikeuksia, kuten:
(1) Oikeus sosiaaliturvaan
(2) Oikeus työhön ja oikeus samaan palkkaan samasta työstä
(3) Oikeus perustaa ammattiliittoja
(4) Oikeus lepoon ja vapaa -aikaan
(5) Oikeus ruokaan, terveyteen ja riittävään elintasoon.

(d)Kulttuuriset ihmisoikeudet: Ihmisten erilaisten kulttuurien, perinteiden ja tapojen suojelemiseksi ihmisoikeusjulistus tarjoaa myös tiettyjä oikeuksia, kuten:
(1) Oikeus osallistua kulttuurinen yhteisön elämää,
(2) Oikeus nauttia taiteesta ja osallistua tieteelliseen kehitykseen ja sen etuihin
(3) Oikeus suojella moraalisia ja aineellisia etuja, jotka johtuvat mistä tahansa tieteellisestä, kirjallisesta ja taiteellisesta tuotannosta, jonka henkilö on
(4) Oikeus sosiaaliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jossa yleismaailmallisessa julistuksessa määrätyt ihmisoikeudet voidaan toteuttaa täysimääräisesti.


Tekninen häiriö maatalousalalla

Maanviljelyn tulevaisuus Kenian maakunnissa, joko tiedonjaossa, yhteistyössä, rahoituksessa tai markkinoillepääsyssä, on ensisijaisesti maanviljelijän kyvyssä hyödyntää saatavilla olevien ja kehittyvien häiritsevien maatalousteknologioiden vahvuudet. Kun teknologia-alustat halpenevat, saatavilla olevat ja edullisemmat viljelijät tuottavat tuloja ja omaisuudet todennäköisesti nousevat.

Maatalouden häiritsevät tekniikat (DAT) ovat olleet Keniassa 1900-luvun alusta lähtien, ja ne voidaan yksinkertaisesti määritellä digitaalisiksi ja teknisiksi innovaatioiksi, joiden avulla viljelijät ja maatalousyritykset voivat lisätä tuottavuuttaan, tehokkuuttaan ja kilpailuetuaan.

Nämä alustat auttavat lähinnä paikallisia maanviljelijöitä tekemään tarkempia päätöksiä resurssien käytöstä tarkan, oikea-aikaisen ja sijaintikohtaisen hinnan ja sääennusteiden avulla. Kenian toimittamat maataloustiedot ja tiedot ovat yhä tärkeämpiä ilmastonmuutoksen yhteydessä. Lisäksi tasapuolisten toimintaedellytysten tasoittaminen voi tehdä Kenian pienimuotoisista tai paikallisista syrjäytyneistä viljelijöistä kilpailukykyisempiä.

Kehittynyt off-line-digitaalinen maataloustekniikka voi tarjota mahdollisuuksia myös heikosti kytketyissä maaseudun yhteyksissä tai syrjäytyneissä ryhmissä, joilla on heikompi pääsy tietoon ja markkinoille. Lyhyesti sanottuna Disruptive Agricultural Technologies (DAT) on kaatamassa alan status quon.

Joitakin keskeisiä maatalouden häiritseviä tekniikoita (DAT) ovat Kenian Waterwatch-osuuskunta (reaaliaikainen hälytysjärjestelmä), Tulaa ja Farmshine (digitaalinen alusta ostajien etsimiseen ja ostajien ja myyjien yhdistämiseen).

Siellä on myös Agri-lompakko (alusta syöttöluotolle/sähköisille lompakkoille/vakuutustuotteille), hollantilainen Agrocares, joka toimii Keniassa ja Ujuzi Kilimo (kannettavat maaperätestit, satelliittikuvat, kaukokartoitus) sekä SunCulture (aurinkokäyttöinen kastelu) pumput)

Nämä alustat ovat auttaneet helpottamaan pääsyä paikallisille markkinoille maakunnissa, kuten Makueni ja West Pokot, parantamaan ravitsemustuloksia ja parantamaan vastustuskykyä ilmastonmuutokseen. Häiritsevät maatalousteknologiat on suunniteltu auttamaan sidosryhmiä vähentämällä kustannuksia, jotka liittyvät maatalouden elintarvikejärjestelmän eri toimijoiden yhdistämiseen sekä maiden sisällä että maiden välillä nopeamman tarjonnan, käsittelyn ja suurten tietomäärien analysoinnin avulla.

Häiritsevä maatalousteknologian maisema

Yli 75% häiritsevistä maatalousteknologioista on digitaalisia. Loput 25% ei-digitaalisista keskittyy joko energiaan (aurinko) tai maatalouden biotuotteiden valmistajiin/toimittajiin.

Noin 32 prosenttia häiritsevistä maatalousteknologioista pyrkii parantamaan maatalouden tuottavuutta, 26 prosenttia pyrkii parantamaan markkinayhteyksiä, 23 prosenttia harjoittaa data -analytiikkaa ja vielä 15 prosenttia pyrkii taloudelliseen osallisuuteen.

Maailmanpankin vuoden 2019 raportin mukaan Keniasta on tullut johtava maatalouden teknologian keskus, jossa maassa toimii lähes 60 skaalautuvaa häiritsevää maatalousteknologiaa (DAT), joita seuraavat Etelä-Afrikka ja Nigeria. Keniassa sanotaan olevan alueen kolmanneksi suurin teknologian inkubaatio- ja kiihtymiskeskus. Esimerkkejä näistä tekniikoista Keniassa ovat: Tietoihin yhdistetyt laitteet, jotka käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa tietojen keräämiseen, tallentamiseen ja analysointiin. Tämä sisältää GPS: n, koneoppimisen ja tekoälyn. Kenian Nairobissa isännöity Afrikan ja#8217: n alueellinen tietokuutio on työkalu, joka auttaa eri maita käsittelemään maatalouteen, veteen ja sanitaatioon liittyviä kysymyksiä.

Robotiikan ja automaation käyttö maataloudessa Keniassa on saanut laajaa hyväksyntää. Esimerkiksi droneja käytetään maatalouden toiminnan seuraamiseen ja tehostamiseen, ja sen käyttöä säätelee siviili -ilmailulaki.

Suurin osa Kenian maanviljelijöistä on pienviljelijöitä ja häiritsevän maatalousteknologian käyttö auttaa jopa kilpailemaan keskisuurten ja suurten viljelijöiden kanssa, koska työkaluja luodaan sekä matalan että korkean yhteydensuhteen alueille.

Yli 83 prosenttia häiritsevistä maataloustekniikoista on sähköisiä kauppapaikkoja, jotka eivät vaadi korkeaa yhteyttä. Esimerkki on Twiga Foods, jonka digitaalinen alusta yhdistää vähittäiskauppiaat ja elintarvikevalmistajat ja tarjoaa virtaviivaisen ja tehokkaan toimitusketjun.

Kenian finanssisektorille on ominaista vankka mobiilirahaekosysteemi (MPESA), jossa yli 70 prosenttia väestöstä käyttää mobiilirahaa säännöllisesti, mikä lisää sen mahdollisuuksia viljellä pienviljelijöitä.

Siitä huolimatta yksi Kenian maatalousalan suurimmista haasteista on rahoituksen saanti. Tämä johtuu suurelta osin pienestä maanviljelijästä lainaamisen riskistä. FinTech -sovellukset käyttävät vaihtoehtoisia tietoja ja koneoppimista pienviljelijöiden luottopisteiden parantamiseen.

Nämä sovellukset auttavat minimoimaan kuilun luoton kysynnän ja rahoituksen tarjonnan välillä pienviljelijöille. Kenia on maataloussovellusten hotspot. On olemassa lukuisia organisaatioita, jotka kehittävät digitaalisia ratkaisuja, joissa täsmäviljely yhdistetään kaukokartoitustietoihin.

DATS -yhteydet ja hyväksyminen

Merkittävää osaa olemassa olevista digitaalisista työkaluista ja tekniikoista voidaan hyödyntää alueilla, joilla on alhainen verkko, maatalousalan tuottavuuden parantamiseksi. Huolimatta matkapuhelinten käyttäjien kasvavasta määrästä Keniassa, pienviljelijöiden levinneisyysaste on edelleen suhteellisen alhainen.

Monien näistä pienviljelijöistä voi olla vaikeaa ottaa käyttöön häiritseviä maatalousteknologioita (DAT) korkeiden kustannusten, monimutkaisuuden ja vaadittujen valmiuksien vuoksi. Samaan aikaan suurten viljelijöiden osalta DAT: t lisäävät tuottavuuttaan erittäin paljon, varsinkin jos he ovat jo kehittäneet omia valmiuksiaan nopeuttaa näiden teknisten alustojen käyttöönottoa. Siksi meidän on alusta alkaen ymmärrettävä, kuka käyttää tekniikkaa ja sen seurauksia.

Kenialla on vakiintunut käynnistysekosysteemi, joka koostuu enimmäkseen nuorista, mukautuvista ja loistavista innovaattoreista, jotka hyödyntävät edullisia digitaalisia alustoja. Tähän liittyy rahoitusta kansainvälisiltä avunantajilta, ja hautomotoimilla käsitellään maatalouden arvoketjun kysymyksiä. Häiriöviljelyteknologiassa on useita toimijoita tekniikan luokittelusta riippuen.

Tämä vaihtelee DATSista, jotka tukevat luomista, helpottavat käyttöönottoa ja valvovat innovaatioiden leviämistä.

Nämä toimijat tarvitsevat vahvoja ja yhtenäisiä siteitä sekä sääntelyelinten, maanviljelijöiden, lääninjohtajien, rahoittajien, valtion virastojen ja muiden kehittäjien välillä. Yhteistyön luonne voisi olla yhtenäinen ja yhteistyöhaluinen, jos kaikilla paikallisilla toimijoilla on yhteiset tavoitteet, hajanaisiksi, joissa kaikki toimijat eivät ole mukana, mikä aiheuttaa vastarintaa ja hidastaa prosessia.

Lukuisista haasteista huolimatta nämä radikaalit ja innovatiiviset (DAT) mullistavat ja muuttavat maakuntien maatalousympäristöä ja tekevät yhteistyötä maatalousministeriön kanssa tekniikoiden avulla tarjotakseen maatalouspalveluja tehokkaammin ja vastuullisemmin.

Maanviljelyn tulevaisuus Kenian maakunnissa, joko tiedon jakamisessa, yhteistyössä, rahoituksessa tai markkinoille pääsyssä, on ensisijaisesti maanviljelijän kyvyssä hyödyntää saatavilla olevien ja kehittyvien häiritsevien maatalousteknologioiden vahvuudet. Kun teknologia-alustat halpenevat, saatavilla olevat ja edullisemmat viljelijät tuottavat tuloja ja omaisuudet todennäköisesti nousevat.

Tämä artikkeli on osa The Elephant Food Edition -sarjaa, joka on tehty yhteistyössä Route to Food Initiativen (RTFI) kanssa. Artikkelissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä ole RTFI: n näkemyksiä.

Tietojen tarinat


Lasten tarpeisiin vastaaminen

Oikeus koulutukseen

Muodollisen koulutuksen saaminen Keniassa on osoittautunut haasteelliseksi, koska yli 1,2 miljoonaa alakouluikäistä lasta ei käy koulua (UNICEF, 2020). Osa haasteista on vammaisten lasten sisällyttäminen toimintaan ja tietojen puute, joiden vuoksi ongelman laajuutta ei voida mitata. Tekijät, jotka pitävät vammaiset lapset poissa koulusta, löytyvät sekä kotiympäristöstä että koulutusjärjestelmästä.

Paimentolaisyhteisöjen lapset kohtaavat haasteita, kuten kouluarvon puutteen paimentolaisjärjestöille ja pitkän matkan kouluihin joillakin alueilla. Samaan aikaan valtion koulutuksen tarjoaminen lapsille suurten kaupunkien, kuten Nairobin, Mombasan, Kisumun ja Garissan, epävirallisissa siirtokunnissa on ongelmallista, koska hallitus ei tunnusta siirtokuntia (UNICEF, 2020). Tämä avaa tien edullisille yksityisille kouluille, jotka eivät ehkä täytä kansallisia laatustandardeja.

Kenia on kuitenkin edistynyt koulutuksen saatavuuden lisäämisessä ilmaisen julkisen perus- ja keskiasteen koulutuksen ansiosta. Esiopetuslaitoksiin ilmoittautumisten määrä kasvoi 2,5 miljoonasta vuonna 2011 3,2 miljoonaan vuonna 2015 (UNICEF, 2020). Vuonna 2015 koulua kävi 97 tyttöä jokaista 100 poikaa kohden. Brutto -oppilasmäärä nousi 67 prosentista vuonna 2011 ja 76,5 prosentista vuonna 2015. Siitä huolimatta siirtyminen peruskoulun ja lukion välillä pysyi alhaisena 86 prosentissa vuonna 2014.

Alhainen lukioiden määrä maassa on suuri pullonkaula keskiasteen opiskelijoille. Joissakin yhteisöissä tytöt saattavat pelätä menevänsä ”avioliittokyvyn” menemällä lukioon ja joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön riskeihin (UNICEF, 2020).

Koillis-Keniassa oppilaat ja henkilökunta ovat kärsineet suoraan väkivallanteoista, mukaan lukien kouluihin kohdistuneet terrori-iskut. Tämä on johtanut siihen, että maan muiden alueiden opettajat kieltäytyivät työskentelemästä näillä alueilla turvallisuuspelkojen vuoksi, mikä tarkoittaa sitä, että lapset, nuoret ja nuoret jo syrjäytyneissä Koillis-maissa ovat edelleen ilman koulutusta. Samaan aikaan kuivuus on johtanut koulujen sulkemiseen, etenkin pastoraalisten yhteisöjen läsnäolon vähenemiseen ja veden saannin ja koulujen ruokinnan vähenemiseen. Pakolaislapset Dadaabissa ja Kakumalla kamppailevat tyhjien luokkahuoneiden ja riittämättömien opettajien kanssa sekä kielto päästä työelämään, mikä vähentää kannustusta opiskeluun.

Oikeus terveyteen

Kenia on edistynyt merkittävästi äitien, vastasyntyneiden ja lasten kuolleisuuden vähentämisessä. Vastasyntyneiden kuolleisuus väheni 31 kuolemasta 1000 elävää syntynyttä kohden 2008/9 ja 22 kuolemaan 1000 elävää syntynyttä kohden vuonna 2014, ja alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus väheni 74: stä 1000 elävää syntynyttä kohden 2008/9 52 kuolemaan 1000 elossa syntynyttä 2014 (Kenian väestö- ja terveystutkimus, 2020). Terveydenhuollon laadun, saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden erot ovat edelleen suuri haaste, joten heikoimmassa asemassa olevista ja vähävaraisimmista äideistä ja lapsista evätään oikeus selviytyä ja menestyä (UNICEF, 2020).

Monissa tapauksissa Kenian terveydenhuoltojärjestelmä kohtaa haasteita, mukaan lukien riittämätön ja huonosti jakautunut työvoima, riittämättömät terveydenhuoltohenkilöstön taidot, käytännöt ja kokemus sekä heikot suunnittelu-, hallinto- ja rahoitusjärjestelmät hajauttamisen terveysjärjestelmän yhteydessä. Merkittävä osa terveyskeskuksista ei ole täysin toimivia, ja monista puuttuu sähkö, vesi, välttämättömät lääketieteelliset laitteet ja tarvikkeet. Äitien, vastasyntyneiden ja lasten terveyspalvelujen huono laatu on edelleen esteenä Kenialle saavuttaa kestävän kehityksen tavoite 3 (SDG 3), jonka tarkoituksena on varmistaa ihmisten terve elää ja lopettaa ennaltaehkäisevät äitien ja vastasyntyneiden kuolemat (UNICEF, 2020) .

HIV-esiintyvyys oli 5,9% vuonna 2015, hieman alle 6,5% vuonna 2013. Lisäksi 46% kaikista uusista HIV-tartunnoista on 15–24-vuotiaiden nuorten joukossa ja kaksi kolmasosaa tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa. Kenian nuoret kohtaavat terveyspalvelujen saamisen haasteita kulttuuriesteiden ja sopivien palvelujen puutteen vuoksi. Nuorista mielenterveyspalveluista puuttuu maassa, kun taas seksuaalisia ja lisääntymisterveyspalveluja ei ole räätälöity nuorten tarpeisiin (UNICEF, 2020).

Oikeus veteen ja sanitaatioon

Puhdas vesi, peruskäymälät ja hyvät hygieniakäytännöt ovat välttämättömiä lasten selviytymisen kannalta. Vesi ja sanitaatioon liittyvät sairaudet ovat yksi johtavista alle viisivuotiaiden lasten kuolinsyistä (UNICEF, 2020). Vuonna 2015 parannettujen vesilähteiden saatavuus oli 82% kaupunkitalouksissa, mutta vain 57% maaseudun kotitalouksissa. Vuonna 2014 21 prosentilla lapsista kesti yli 30 minuuttia, ennen kuin kotitalouden jäsen keräsi vettä. Jos tiloissa ei ole vettä, vastuu juomaveden keräämisestä on yleensä naisilla ja vanhemmilla tytöillä (UNICEF, 2020).

Vuonna 2015 vain 9000 maan 22 000 julkisesta peruskoulusta oli kytketty turvalliseen vesihuoltoon. Suurilla osilla kouluista ei ollut lainkaan vesilähdettä Wajirin läänissä (25,9%), Tana -joen läänissä (14,4%), Taita Tevetan piirikunnassa (13,5%) ja Manderan läänissä (13,1%). Vuonna 2015 kouluissa oli 35 poikaa wc: tä kohti ja 29 tyttöä WC: ssä, mikä on alle kansallisten normien 30: 1 ja 25: 1 (UNICEF, 2020). Turkanan piirikunnassa oli 107 poikaa wc: tä kohti ja 75 tyttöä wc: ssä, kun taas Manderan piirikunnassa suhteet 76: 1 ja 54: 1.

Myös käymälöiden laatu on ongelma, koska vesihuolto on valtava haaste sekä maakunnallisella että kansallisella tasolla. Tämän lisäksi hallitukset usein aliarvioivat roolinsa ja vastuunsa riittävän puhtaanapidon tarjoamisessa.

Oikeus identiteettiin

Vuoden 2001 lapsilain 11 §: n mukaan "jokaisella lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen, ja jos lapselta on menetetty hänen identiteettinsä, hallitus antaa asianmukaista apua ja suojaa identiteetin vahvistamiseksi" (parempi hoito Verkosto, 2020). Koska vain 64% Kenian syntyneistä on kuitenkin rekisteröity, syntymävarmennuksen edistämiseen on lisättävä lisätoimia, koska vanhemmat eivät usein näe syntymärekisteröinnin arvoa (UNICEF, 2020).

Syntymärekisteröinnin puuttuminen on erityinen ongelma lapsille, jotka joutuvat kosketuksiin lain kanssa, joutuvat lapsityövoiman tai riiston kohteeksi tai tarvitsevat muuten suojelua ja pääsyä ikään sopiviin palveluihin. Lasten syntymärekisteröintiin liittyy joitakin kustannuksia. Vaikka nämä ovat vähäisiä, ne voivat vaikuttaa vanhempien päätökseen rekisteröidä lastensa borth. Alhaiset syntyvyysrekisterit liittyvät terveydenhuollon huonoon saatavuuteen.


Kenian ihmisoikeudet - historia

Joulukuun 10. päivänä tulee kuluneeksi 70 vuotta maailmanlaajuisesta ihmisoikeusjulistuksesta (kansainvälinen yhteisö sitoutuu rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja ihmisten kunnioittamiseen).

UDHR antoi sysäyksen siirtomaiden vapauttamiselle, sillä toisen valtion alistaminen toiselle kansalle oli täysin ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Kun Aasian ja Afrikan siirtokunnat itsenäistyivät UDHR: n perusteella, heidän kansalaisensa alkoivat vaatia omien hallitustensa ihmisoikeuksia. Tämän jälkeen tehtiin monia erityisiä sopimuksia, maailmanlaajuisia ja alueellisia, ja ne vahvistivat kaikkien alueiden ja valtioiden sitoutumisen kunnioittamaan kaikkien ihmisten oikeuksia ja ihmisarvoa.

Nykyään useimpien maiden perustuslakeissa on oikeuslaki riippumatta siitä, kunnioittaako hallitus vai ei. Ihmisoikeuksien soveltamisala on laajentunut erityisesti käsittelemällä syrjäytyneiden yhteisöjen ongelmia. Suuri osa oikeudenkäynneistä, sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, koskee jonkinlaista ihmisoikeutta. Afrikan valtiot ovat sopineet useista hallituksia sitovista sopimuksista, jotka voidaan panna täytäntöön Afrikan laajuisen oikeuslaitoksen ja muiden mekanismien avulla.

Tavoitteenamme on tänään nähdä, kuinka pitkälle oman maan ihmisoikeusmekanismit ovat suojelevat ihmisiä. Jotkut ryhmät ovat todellakin pyytäneet apua afrikkalaisilta instituutioilta - ja meidän olisi jatkossakin pyydettävä heidän apuaan tarvittaessa. Suurin ongelma on se, että vaikka ryhmä voittaisi, ei ole helppoa saada hallituksemme (eikä vain meidän) kunnioittamaan päätöstä, vaikka on hyvä nähdä, että hallitus on perustanut työryhmän Afrikan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanemiseksi Ogiekissa. Mutta liian usein työryhmät ovat keinoja olla tekemättä mitään.

KENYAN KOTINAINEN OIKEUKSIEN SUOJELU

Vuoden 2010 perustuslaki on keskeinen Kenian ihmisoikeuksien suojelujärjestelmälle ja korvaa vanhan perustuslain heikot ja tehottomat normit ja koneistot. Ihmisoikeudet ovat perustuslain keskeinen teema.

Johdanto -osassa tunnustetaan "kaikkien kenialaisten pyrkimykset hallitukseen, joka perustuu ihmisoikeuksien, tasa -arvon, vapauden, demokratian, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion perusarvoihin". Perustuslain taustalla oleviin arvoihin ja periaatteisiin kuuluvat demokratia, ihmisten osallistuminen, ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet, syrjimättömyys ja syrjäytyneiden suojelu (10 artikla). Pisin luku on omistettu neljännelle luvulle - "Bill of Rights" - jossa esitetään sekä oikeuksien normit että säännöt ja mekanismit niiden toteuttamiseksi - mutta oikeudet esitetään useissa luvuissa. Syyt oikeuksien tunnustamiseen on annettu yksilöiden ja yhteisöjen ihmisarvon säilyttämiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja kaikkien ihmisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

Taatut oikeudet menevät paljon pidemmälle kuin Kenian välineissä aiemmin tunnustetut oikeudet. Lukuun ottamatta tuttuja oikeuksia, kuten tasa -arvoa, ilmaisua ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, perustuslaillista turvallisuutta, ihmisarvoa, yksityisyyttä, tiedotusvälineiden vapautta, työsuhteita, oleskeluvapautta, ympäristöä, kuluttajien oikeuksia, vammaisten oikeuksia ja vanhempia ja nuorempia jäseniä. Oikeudet ruokaan ja veteen, koulutukseen ja terveyteen ovat myös suojattuja. Ihmisille annetaan erilaisia ​​oikeuksia valtion politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Poliisin rooli on räätälöity palvelemaan ihmisiä, ei heidän häirintää tai väkivaltaa. Ihmisillä on keskeinen rooli perustuslain muuttamisessa - monia keskeisiä säännöksiä voidaan muuttaa tai poistaa vain heidän suostumuksellaan - kansanäänestyksessä.

IHMISEN OIKEUKSEN TOTEUTTAMINEN, VAPAUS

Pelkät säännöt eivät riitä. Perustuslaki luo sarjan laitteita oikeuksien suojaamiseksi. Kenian kansallisen ihmisoikeus- ja tasa -arvokomission riippumaton rooli on edistää monin tavoin ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kulttuurin kehittämistä paitsi julkisissa, myös yksityisissä instituutioissa. Sen on varmistettava, että Kenia noudattaa ihmisoikeussopimuksia. Sen on tutkittava, noudattavatko julkiset ja yksityiset laitokset ihmisoikeuksia. Ihmisten on voitava valittaa rikkomuksista. Sen on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin rikkomusten sattuessa. Tämä on tärkeä linkki yksityisen ja julkisen välillä - se aiheuttaa komissiolle huomattavia paineita. Komissio julkaisee myös raportteja ihmisoikeustilanteesta eri yhteyksissä. Komissio on jaettu kahteen, joista toinen keskittyy suurelta osin naiskysymyksiin - valitettava päätös joidenkin naisten painostuksesta.

Valtiolla itsellään on tärkeä rooli ihmisoikeuksien noudattamisen varmistamisessa. Sen tehtävässä on kolme näkökohtaa: Ensinnäkin ei saa loukata itse oikeuksia. Toiseksi sen on (lakien ja instituutioiden mukaan) suojeltava oikeuksiamme muiden rikkomuksilta. Ja sen on joskus täytettävä myönteisesti oikeuksemme. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että valtio täyttää sosioekonomiset oikeudet (ARC 21 artiklan 2 kohta). hyväksyttävän laadun puhdasta ja turvallista vettä riittävän laadukkaassa puhtaassa ja turvallisessa vedessä riittävässä määrin sosiaaliturva ja koulutus (43 artikla).

Oikeuslaitoksella on myös tärkeä rooli. Niillä, jotka haluavat suojella omia oikeuksiaan tai muilla, jotka eivät voi itse mennä oikeuteen tai yleisen edun nimissä, on oikeus nostaa kanne. Tuomioistuimia kehotetaan noudattamaan 259 artiklan tulkintasääntöä: "tavalla, joka edistää [perustuslain] tarkoituksia, arvoja ja periaatteita - - ja edistää oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Bill of Rights -asiakirjassa" .

Mikä on ihmisoikeuksien kohtalo lähes kahdeksan vuoden kuluttua perustuslain voimaantulosta? Miten asiat eroavat toisistaan ​​ennen vuotta 2010?

Perustuslaki muodostaa laajan hallintoa (ja meitä muita) sitovien oikeuksien verkoston. Oikeuksien toteuttamiseksi on annettu useita lakeja, ainakin heidän kielellään. Esimerkkejä ovat terveyslaki, vesilaki, peruskoulutuslaki, vapaudenriistolaki ja oikeus tietoon.

Monet tuomarit ovat tehneet paljon ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Jotkut päätökset ovat olleet inspiroivia. Kansalaisyhteiskunta on myös hyödyntänyt ihmisoikeuksien edistämis- ja suojelujärjestelmää. Yksilöt ja järjestöt ovat tietoisia oikeuksistaan ​​ja alkavat ryhtyä toimiin suojellakseen niitä.

Hallitus olisi voinut tehdä enemmän sekä kansallisella että maakuntatasolla. Kansalaisyhteiskunnan, koulujen, yliopistojen, ammattiliittojen jne. Pitäisi edistää ihmisoikeuksien tuntemusta ja sitä, miten niitä voidaan valvoa.

Laeista huolimatta hallitus on kaiken kaikkiaan epäonnistunut. On valitettavaa nähdä, että hallitus itse sponsoroi lakeja, jotka rajoittavat oikeuksiamme tarpeettomasti - erityisesti sananvapautta. Tätä vastaan ​​tuomioistuimemme ovat olleet arvokkaita liittolaisia. Pahinta on se, että valtion aseet päättävät käyttää valtaansa tavalla, joka loukkaa oikeuksia: erityisesti elämää, turvallisuutta ja ilmaisua. Erityisen törkeää on tapa, jolla hallitus on suojellut poliisia kauheilta julmuuksiltaan - todellakin rohkaissut heitä.

Huolimatta monista syrjäytymistä koskevista retoriikoista, perustuslaillinen tasa -arvon idea - perusoikeus - jätetään kaikkein selvimmin huomiotta tai jopa tallataan aktiivisesti, mukaan lukien valtion virkamiehet, joille henkilökohtainen rikkaus ja yleistyminen ovat tärkeimpiä huolenaiheita. Kenia on epätasa -arvoisin maa. Vuosi sitten Oxfam sanoi: ”Rikkaat ottavat leijonanosan eduista, kun taas miljoonat ihmiset alhaalla jäävät jälkeen. Jos eriarvoisuus pysyy samalla tasolla seuraavien viiden vuoden ajan, 2,9 miljoonaa ihmistä saattaa elää äärimmäisessä köyhyydessä. ”

Ehkä suurin saavutus on ollut se, että ihmiset itse ovat ottaneet oikeudet vakavasti. Amnesty International Kenia on juuri raportoinut tutkimuksen, jonka mukaan 70 prosenttia kenialaisista uskoo, että ihmisoikeudet ovat parantuneet perustuslain jälkeen. Viisikymmentä prosenttia on puolustanut omia oikeuksiaan ja 30 prosenttia muiden oikeuksia.

Ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan. He tietävät, että kenialaiset eivät ole tasa -arvoisia lain edessä - ja että niiden pitäisi olla. Perustuslakimme pelastuu kansalle.


Brutaalin totuuden paljastaminen Britannian imperiumista

Harvardin historioitsija Caroline Elkins herätti kiistaa työstään Mau Maun kansannousun murskaamisesta. Mutta se loi pohjan oikeudelliselle tapaukselle, joka on muuttanut näkemyksemme Britannian menneisyydestä

Muokattu viimeksi ke 4. joulukuuta 2019, klo 13.25 GMT

Auta meitä haastamaan Ison -Britannian hallitus oikeuteen kidutuksesta. Tämä oli pyyntö, jonka Caroline Elkins, Harvardin historioitsija, sai vuonna 2008. Idea oli sekä oikeudellisesti epätodennäköinen että ammatillisesti riskialtis. Epätodennäköistä, koska tapaus, jonka ihmisoikeusasianajajat kokoontuivat Lontooseen, yrittäisi saada Britannian vastuuseen 50 vuotta aikaisemmin tehdyistä julmuuksista ennen Keniaa itsenäistyneenä. Riskialtista, koska näiden väärinkäytösten tutkiminen oli jo ansainnut Elkinsille väärinkäytöksiä.

Elkins oli tullut esille vuonna 2005 kirjan kanssa, joka esitti yhden Britannian keisarillisen historian pahimmista luvuista: Kenian Mau Mau -kapinan tukahduttaminen. Hänen tutkimuksessaan, Britannian Gulagissa, kerrottiin, kuinka britit olivat taistelleet tätä antikoloniaalista kansannousua rajoittamalla noin 1,5 miljoonaa kenialaista pidätysleiriverkostoon ja voimakkaasti partioitaviin kyliin. Se oli tarina järjestelmällisestä väkivallasta ja korkean tason peitosta.

Se oli myös epätavallinen ensimmäinen kirja nuoremmalle tutkijalle. Elkins muotoili tarinan henkilökohtaiseksi löytömatkaksi. Hänen proosansa säikähti. Britannian Gulag, nimeltään Imperial Reckoning in USA, ansaitsi Elkinsille paljon huomiota ja Pulitzer -palkinnon. Mutta kirja polarisoi tutkijoita. Jotkut ylistivät Elkinsiä siitä, että hän rikkoi ”hiljaisuuden koodin”, joka oli tukahduttanut keskustelun Britannian keisarillisesta väkivallasta. Toiset pitivät häntä itseään ylistävänä ristiretkeläisenä, jonka yliarvostetut havainnot olivat luottaneet huolimattomiin menetelmiin ja epäilyttäviin suullisiin todistuksiin.

Vuoteen 2008 mennessä Elkinsin työ oli linjassa. Hänen toimikautensa, kun se oli nopeasti, oli viivästynyt vastauksena hänen työnsä kritisointiin. Pysyvän aseman turvaamiseksi hänen piti edistyä toisen kirjansa parissa. Tämä olisi kunnianhimoinen tutkimus väkivallasta Ison -Britannian valtakunnan lopussa, joka vie hänet kauas kiistojen yli, jotka olivat saaneet hänen Mau Maun työnsä.

Silloin puhelin soi vetäen hänet takaisin sisään. Lontoon asianajotoimisto valmistautui tekemään korvausvaatimuksen vanhusten kenialaisten puolesta, joita oli kidutettu vankileireillä Mau Maun kapinan aikana. Elkinsin tutkimus oli mahdollistanut asian. Nyt asianajaja halusi hänen allekirjoittavan asiantuntijatodistajan. Elkins oli puhelun saapuessa Cambridgessa Massachusettsissa sijaitsevan kodinsa ylimmässä kerroksessa. Hän katsoi ympärillään olevia arkistolaatikoita. "Minun piti työskennellä tämän seuraavan kirjan parissa", hän sanoo. "Pidä pää alhaalla ja ole akateeminen. Älä mene ulos ja ole paperin etusivulla. ”

Hän sanoi kyllä. Hän halusi korjata epäoikeudenmukaisuuden. Ja hän seisoi työnsä takana. "Olin kuin koira, jolla oli luu", hän sanoo. "Tiesin olevani oikeassa."

Hän ei tiennyt, että oikeusjuttu paljastaisi salaisuuden: suuren siirtomaa -arkiston, joka oli piilotettu puoli vuosisataa. Sisäiset tiedostot muistuttavat historioitsijoita siitä, kuinka pitkälle hallitus menisi puhdistamaan menneisyytensä. Ja tarina, jonka Elkins kertoisi noista papereista, saisi hänet jälleen kiistoihin.

Mikään Caroline Elkinsistä ei ehdota häntä ilmeiseksi ehdokkaaksi Mau Mau -kostajan rooliin. Nyt 47-vuotiaana hän kasvoi alemman keskiluokan poikaksi New Jerseyssä. Hänen äitinsä oli opettaja, hänen isänsä, tietokoneiden myyjä. Lukiossa hän työskenteli pizzakaupassa, jota johti ”matalan tason väkijoukko”. Kuulet edelleen tämän taustan, kun hän puhuu. Huonosti suuteltu, nopeasti puhuva ja hyperbolinen Elkins voi kuulostaa enemmän Central Jerseyltä kuin Harvard Yardilta. Hän luokittelee tutkijatoverit ystäviksi tai vihollisiksi.

Caroline Elkins ja Gitu Wa Kahengeri, Mau Mau War Veterans Associationin pääsihteeri, Nairobissa, Keniassa, 2013. Valokuva: Noor Khamis/Reuters

Lukion jälkeen Princetonin yliopisto rekrytoi hänet pelaamaan jalkapalloa, ja hän harkitsi uraa urheilussa. Mutta afrikkalainen historian luokka asetti hänet eri polulle. Elkins vieraili opinnäytetyössään Lontoon ja Nairobin arkistoissa tutkiakseen Kenian suurimman etnisen ryhmän, Kikuyun, naisten rooleja. Hän kompastui asiakirjoihin, jotka koskivat Kamiti-nimistä Mau Maun vankileiriä, joka herätti hänen uteliaisuutensa.

Mau Maun kansannousu oli pitkään kiehtonut tutkijoita. Se oli aseellinen kapina, jonka käynnisti Kikuyu, joka oli menettänyt maansa kolonisaation aikana. Sen kannattajat tekivät hirvittäviä hyökkäyksiä valkoisia uudisasukkaita ja Kikuyua vastaan, jotka tekivät yhteistyötä Ison -Britannian hallinnon kanssa. Siirtomaa -ajan viranomaiset kuvailivat Mau Maua polveutumiseksi villiintymiseksi, ja sen taistelijat muuttuivat ”kansainvälisen terrorismin kasvoiksi 1950 -luvulla”, kuten eräs tutkija ilmaisee.

Britit julistivat hätätilan lokakuussa 1952 ja ryhtyivät hyökkäämään liikettä pitkin kahta rataa. He kävivät metsäsotaa 20 000 Mau Mau -taistelijaa vastaan ​​ja kohdistivat afrikkalaisten liittolaisten kanssa myös suuremman siviilivihollisen: noin 1,5 miljoonaa Kikuyua arveli kuuluttaneensa uskollisuutensa Mau Mau -kampanjalle maan ja vapauden puolesta. Taistelu käytiin pidätysleirijärjestelmässä.

Elkins osallistui Harvardin historian tohtoriohjelmaan tietäen haluavansa opiskella näitä leirejä. Virallisten asiakirjojen ensimmäinen seulonta ilmaisi tunteen, että nämä olivat olleet kuntoutuksen, ei rangaistuksen kohteita. Vankien väkivaltaa kuvailtiin yksittäistapauksiksi. Kun Elkins esitteli väitöskirjaehdotuksensa vuonna 1997, sen lähtökohtana oli "Ison -Britannian sivistysoperaation menestys Kenian pidätysleireillä".

Mutta tämä väitöskirja mureni, kun Elkins kaivoi tutkimukseensa. Hän tapasi entisen siirtomaa -virkamiehen Terence Gavaghanin, joka oli vastuussa kuntoutuksesta ryhmässä pidätysleirejä Kenian Mwea Plainilla. Jopa 70-vuotiaana hän oli valtava hahmo: yli kuusi jalkaa pitkä, Adoniksen kaltainen fysiikka ja lävistävät siniset silmät. Elkins kuulusteli häntä Lontoossa ja piti häntä kammottavana ja puolustavana. Hän kiisti väkivallan, jota hän ei ollut kysynyt.

"Minkälainen mukava nuori nainen, kuten sinä, työskentelee tällaisen aiheen parissa?" hän kysyi Elkinsiltä, ​​kun hän muisti keskustelun vuosia myöhemmin. "Olen kotoisin New Jerseystä", hän vastasi. "Olemme eri rotu. Olemme hieman kovempia. Joten voin hoitaa tämän - älä huoli. "

Samaan aikaan Ison -Britannian ja Kenian arkistoissa Elkins kohtasi toisen kummallisuuden. Monet pidätysleireihin liittyvät asiakirjat joko puuttuivat tai luokiteltiin edelleen luottamuksellisiksi 50 vuotta sodan jälkeen. Hän huomasi, että britit olivat polttaneet asiakirjoja ennen vuoden 1963 vetäytymistään Keniasta. Puhdistuksen mittakaava oli valtava. Esimerkiksi kolme osastoa oli säilyttänyt tiedostoja kullekin ilmoitetusta 80 000 pidätetystä. Arkistoissa olisi pitänyt olla vähintään 240 000 tiedostoa. Hän löysi muutaman sadan.

Mutta jotkut tärkeät tietueet pelastuivat puhdistuksista. Eräänä päivänä keväällä 1998, kuukausien usein turhauttavien etsintöjen jälkeen, hän löysi vauvan sinisen kansion, josta tulisi keskeinen sekä hänen kirjansa että Mau Mau -juttu. Leimattu "salaisuudeksi", se paljasti järjestelmän, jolla murtautuvat vangit voidaan eristää, kiduttaa ja pakottaa heidät työskentelemään. Tätä kutsuttiin "laimennustekniikaksi". Britannian siirtomaahallitus hyväksyi sen. Ja kuten Elkins lopulta oppisi, Gavaghan oli kehittänyt tekniikan ja toteuttanut sen käytännössä.

Myöhemmin samana vuonna Elkins matkusti Keski -Kenian maaseudulle ja alkoi haastatella entisiä vankeja. Jotkut luulivat hänen olevan brittiläinen ja kieltäytyivät aluksi puhumasta hänen kanssaan. Mutta lopulta hän sai heidän luottamuksensa. Yli 300 haastattelussa hän kuuli todistuksen kidutuksen jälkeen. Hän tapasi ihmisiä, kuten Salome Maina, jota oli syytetty aseiden toimittamisesta Mau Maulle. Maina kertoi Elkinsille, että Kikuyu oli lyönyt tajuttomuutensa yhteistyössä brittien kanssa. Kun hän ei antanut tietoja, hän sanoi, että he raiskasivat hänet pullolla, joka oli täynnä pippuria ja vettä.

Elkinsin kenttätyö toi pintaan Kenian virallisen muistinmenetyksen tukahduttamat tarinat. Kun maa itsenäistyi vuonna 1963, sen ensimmäinen pääministeri ja presidentti Jomo Kenyatta, kikuyu, julisti toistuvasti, että kenialaisten on "annettava anteeksi ja unohdettava menneisyys". Tämä auttoi hillitsemään vihaa Mau Mau -kapinaan liittyneen Kikuyun ja brittien rinnalla taistelleiden välillä. Tarinaa uteliaana Elkins tapasi nuoremman Kikuyun, joka ei tiennyt, että heidän vanhempansa tai isovanhempansa oli pidätetty. raiskasi äitinsä. Mau Mau oli edelleen kielletty liike Keniassa, ja se pysyisi niin vuoteen 2002 asti. Kun Elkins haastatteli Kikuyua heidän syrjäisissä kodeissaan, he kuiskasivat.

Elkins ilmestyi kirjan kanssa, joka käänsi hänen alkuperäisen väitöskirjansa päälaelleen. Britit olivat pyrkineet tukahduttamaan Mau Maun kansannousun ottamalla käyttöön joukkotuhoamispolitiikan. Tämä järjestelmä - "Britannian gulag", kuten Elkins kutsui sitä - oli vaikuttanut paljon enemmän ihmisiä kuin aiemmin ymmärrettiin. Hän laski, että leireillä ei ollut pidätetty 80 000 pidätettyä, kuten viralliset luvut ilmoittivat, vaan 160 000 - 320 000. Hän ymmärsi myös, että siirtomaa -viranomaiset olivat paimentaneet Kikuyun naisia ​​ja lapsia noin 800 suljettuun kylään, jotka olivat hajallaan maaseudulla. Nämä voimakkaasti partioidut kylät - piikkilanka, piikkihauta ja vartiotornit - eristävät toisenlaisen pidätyksen. Leireillä, kylissä ja muissa etuvartioissa Kikuyu joutui pakkotyöhön, sairauksiin, nälkään, kidutukseen, raiskaukseen ja murhaan.

"Olen uskonut, että Mau Maun sodan aikana Britannian joukot käyttivät auktoriteettiaan raivokkaasti, joka petti väärän siirtomaa -logiikan", Elkins kirjoitti Britannian Gulagissa. "Vain pidättämällä lähes koko 1,5 miljoonan Kikuyun väestön ja hajottaen fyysisesti ja psykologisesti sen miehet, naiset ja lapset voitaisiin palauttaa siirtomaa -auktoriteetti ja palauttaa sivilisaatiotehtävä." Lähes vuosikymmenen suullisen ja arkistotutkimuksen jälkeen hän oli paljastanut "murhaavan kampanjan Kikuyu -ihmisten poistamiseksi, kampanjan, joka jätti kymmeniä tuhansia, ehkä satoja tuhansia kuolleita".

E lkins tiesi, että hänen havaintonsa olisivat räjähtäviä. Mutta vastauksen rajuus ylitti sen, mitä hän olisi voinut kuvitella. Hyvä ajoitus auttoi. Britannian Gulag saapui kirjakauppoihin sen jälkeen, kun Irakin ja Afganistanin sodat olivat poistaneet keskustelun imperialismista. Se oli hetki, jolloin toinen historioitsija, Niall Ferguson, oli saanut tunnustusta sympaattisesta kirjoituksestaan ​​brittiläisestä kolonialismista. Haukkalaiset älymystöt pakottivat Amerikan omaksumaan keisarillisen roolin. Sitten tuli Bagram. Abu Ghraib. Guantánamo. Nämä kiistat saivat lukijat saamaan tarinoita imperiumin alapuolelta.

Anna Elkins. Nuori, artikuloitu ja valokuvauksellinen hän sai tuloksensa raivoissaan. Hänen kirjansa loukkasi pysyvää uskoa siihen, että britit olivat hallinneet ja vetäytyneet valtakunnastaan ​​arvokkaammin ja inhimillisemmin kuin muut entiset siirtomaavallat, kuten ranskalaiset tai belgialaiset. Ja hän epäröi puhua tästä tutkimuksesta suurimmalla mahdollisella tavalla: "teknisenä muutoksena Kenian historiassa".

Jotkut tutkijat jakoivat hänen innokkuutensa. Välittämällä Mau Maun näkökulman Ison -Britannian Gulag merkitsi "historiallista läpimurtoa", sanoo Wm Roger Louis, brittiläisen imperiumin historioitsija Texasin yliopistossa Austinissa. Richard Drayton King's College Londonista, toinen keisarillinen historioitsija, piti sitä ”poikkeuksellisena” kirjana, jonka vaikutukset ulottuivat Kenian ulkopuolelle. Se loi pohjan brittiläisen keisarillisen väkivallan uudelleenarvioinnille, hän sanoo ja vaatii, että tutkijat ottavat huomioon siirtomaa -julmuuden sellaisilla alueilla kuin Kypros, Malaya ja Aden (nykyään osa Jemeniä).

Brittiläiset sotilaat auttavat poliisia etsimään Mau Maun jäseniä, Karoibangi, Kenia, 1954. Valokuva: Popperfoto/Getty Images

Mutta monet muut tutkijat iskivät kirjan. Yksikään arvostelu ei ollut tuhoisampi kuin se, jonka vanhempi kenialainen historioitsija Bethwell A Ogot julkaisi Journal of African History -lehdessä. Ogot hylkäsi Elkinsin Mau Mau -propagandan kriittisenä imukykyisenä. Laatiessaan ”eräänlaista tapausta syyttäjälle” hän väitti, että hän oli puhunut Mau Maun julmuuksien litaniasta: ”siviilien katkaiseminen ja yleinen silpominen, kidutus ennen murhaa, ruumiit, jotka on sidottu säkkeihin ja pudotettu kaivoihin, polttamalla uhreja elossa, silmistä ulos ja raskaana olevien naisten vatsat halkeamassa ”. Ogot ehdotti myös, että Elkins olisi saattanut keksiä lainauksia ja tyytyä taloudellisesti motivoituneiden haastateltavien valheellisiin tarinoihin. Pascal James Imperato poimi saman teeman African Studies Review -lehdessä. Hän kirjoitti, että Elkinsin työ riippui vahvasti "pitkälti vahvistamattomista 50 vuoden vanhoista muistoista muutamista taloudellisista korvauksista kiinnostuneista vanhuksista miehistä".

Elkinsiä syytettiin myös sensaatiomaisuudesta, syytöksestä, joka oli näkyvästi kiivaassa keskustelussa hänen kuolleisuusluvuistaan. Ison -Britannian Gulag aloittaa kuvaamalla "murhaavaa kampanjaa Kikuyu -ihmisten poistamiseksi" ja päättyy ehdotukseen, että "130 000 - 300 000 Kikuyua ei ole otettu huomioon", arvio, joka perustuu Elkinsin väestönlaskennan lukujen analyysiin. "Tässä erittäin pitkässä kirjassa hän ei todellakaan tuo esiin muita todisteita kuin se, että hän puhuu satojen tuhansien kuolleiden mahdollisuudesta ja puhuu lähes kansanmurhasta politiikana", sanoo Philip Murphy, University of London historioitsija, joka johtaa Commonwealth Studies -instituuttia ja toimittaa yhdessä Journal of Imperial and Commonwealth History -lehteä. Tämä pilaa muuten "uskomattoman arvokkaan" tutkimuksen, hän sanoo. "Jos esität todella radikaalin väitteen historiasta, sinun on todella tuettava sitä tukevasti."

Kriitikot eivät vain pitäneet sisältöä yliarvostettuna. He pyörittivät myös silmiään kertomuksessa, jonka Elkins kertoi työstään. Erityisen ärsyttävää joillekin afrikkalaisille oli hänen väitteensä löytäneensä tuntemattoman tarinan. Tämä oli motiivi artikkeleista Elkinsistä suositussa lehdistössä. Mutta se riippui Afrikan historian julkisesta tietämättömyydestä ja afrikkalaisen tutkimuksen tieteellisestä syrjäytymisestä, kirjoitti Bruce J Berman, afrikkalaisen poliittisen talouden historioitsija Queen's Universityssä Kingstonissa, Ontariossa. Mau Maun sodan aikana toimittajat, lähetyssaarnaajat ja siirtomaa -ilmiantajat olivat paljastaneet väärinkäytöksiä. Berman väitti, että brittiläisen väärinkäytön laajat vedot olivat tiedossa 60 -luvun lopulla. Muistoja ja tutkimuksia oli lisätty kuvaan. Britannian Gulag oli murtanut tärkeän uuden maan, tarjoten kattavimman kronikan vankileireistä ja vankilakylistä. Mutta kenialaisten keskuudessa Berman kirjoitti, että reaktio oli yleensä ollut enintään: "Se oli yhtä huono tai pahempi kuin olin kuvitellut hajanaisemmista tileistä."

Hän kutsui Elkinsia hämmästyttävän epäreiluksi, koska hän sanoi, että hänen projektinsa alkoi yrittää osoittaa Ison -Britannian liberaalien uudistusten menestys. "Jos hän kirjoitti tuona myöhään, uskoi vielä brittiläiseen viralliseen linjaan sen niin kutsutusta sivistyneestä tehtävästä imperiumissa, niin hän oli ehkä ainoa tutkija tai jatko-opiskelija englanninkielisessä maailmassa, joka uskoi . ”

Elkinsille väkivalta tuntui ylitse. Ja hän uskoo, että tapahtui enemmän kuin tavallinen akateeminen erimielisyys. Kenian historia, hän sanoo, oli "vanha poikien klubi". Naiset työskentelivät kiistattomien aiheiden parissa, kuten äitien terveys, ei verta ja väkivaltaa Mau Maun aikana. Nyt tuli tämä murtautuja Yhdysvalloista, joka avasi Mau Maun tarinan, voitti Pulitzerin ja laski tiedotusvälineet. Se herätti kysymyksiä siitä, miksi he eivät olleet kertoneet tarinaa itse. "Kuka valvoo Kenian historian tuotantoa? He olivat valkoisia miehiä Oxbridgestä, ei nuori amerikkalainen tyttö Harvardista ”, hän sanoo.

6. huhtikuuta 2011 keskustelu Caroline Elkinsin työstä siirtyi Lontoon kuninkaallisiin tuomioistuimiin. Toimittajien huijaus osoittautui dokumentoimaan tosielämän Ison-Britannian Gulagia: neljä vanhusta kantajaa Kenian maaseudulta, joitakin puristettuja keppejä, jotka olivat tulleet entisen Britannian valtakunnan sydämeen etsimään oikeutta. Elkins paraati heidän kanssaan tuomioistuimen ulkopuolella. Hänen uransa oli nyt turvassa: Harvard oli myöntänyt hänen toimikautensa vuonna 2009 Ison -Britannian Gulagin ja hänen toisen kirjansa tutkimuksen perusteella. Mutta hän oli edelleen hermostunut tapauksesta. "Hyvä Jumala", hän ajatteli. "Tämä on hetki, jolloin kirjaimellisesti alaviitteeni ovat oikeudenkäynnissä."

Valmistellessaan Elkins oli tislannut kirjansa 78-sivuiseksi todistajalausunnoksi. Hänen vieressään marssivat kantajat olivat aivan kuin Keniassa haastatellut ihmiset. Yksi Paulo Nzili sanoi, että hänet oli kastroitu pihdeillä pidätysleirillä. Toinen, Jane Muthoni Mara, kertoi pahoinpidelleen seksuaalisesti väkivaltaisesti lämmitetyllä lasipullolla. Heidän tapauksensa esitti saman väitteen kuin Ison -Britannian Gulag: tämä oli osa järjestelmällistä väkivaltaa vankeja vastaan, jonka Britannian viranomaiset hyväksyivät. Mutta nyt oli yksi ero. Paljon muita asiakirjoja ilmestyi.

Juuri kun kuulemistilaisuudet oli määrä aloittaa, Ison -Britannian lehdistössä puhkesi tarina, joka vaikuttaisi tapaukseen, keskusteluun Britannian Gulagista ja laajemmasta keisarillisten historioitsijoiden yhteisöstä. Papereiden välimuisti oli paljastunut, mikä dokumentoi Britannian kidutuksen ja pidätettyjen huonon kohtelun Mau Maun kapinan aikana. The Times levitti uutisen etusivulleen: "50 vuotta myöhemmin: Britannian Kenian salailu paljastui."

Ulkoministeriön arkistot Hanslope Parkissa. Kuva: David Sillitoe/The Guardian

Tarina paljasti yleisölle arkistomysteerin, joka oli pitkään kiehtonut historioitsijoita. Britit tuhosivat asiakirjoja Keniassa - tutkijat tiesivät sen. Mutta vuosia oli ollut vihjeitä siitä, että Iso -Britannia oli myös siirtänyt siirtomaa -aineistoa, jota pidettiin liian herkkänä jätettäväksi seuraavien hallitusten käsiin. Kenian viranomaiset olivat nuuskineet tämän polun pian maan itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 1967 he kirjoittivat Britannian ulkoministeriölle ja pyysivät "varastettujen papereiden" palauttamista. Vastaus? Räikeää epärehellisyyttä, kirjoittaa David M Anderson, Warwickin yliopiston historioitsija ja historian hirtettyjen historian kirjoittaja, arvostettu kirja Mau Maun sodasta.

Sisäisesti brittiläiset virkamiehet myönsivät, että yli 1500 tiedostoa, joihin kuuluu yli 100 lineaarista tallennustilaa, oli lennetty Keniasta Lontooseen vuonna 1963 Andersonin tarkastamien asiakirjojen mukaan. He eivät kuitenkaan kertoneet mitään tästä virallisessa vastauksessaan kenialaisille. "Heille kerrottiin yksinkertaisesti, että tällaista Kenian asiakirjojen kokoelmaa ei ollut olemassa ja että britit eivät olleet poistaneet mitään, mitä heillä ei ollut oikeutta ottaa mukaansa joulukuussa 1963", Anderson kirjoittaa. Kivimuuraus jatkui, kun Kenian virkamiehet tekivät lisää tiedusteluja vuosina 1974 ja 1981, kun Kenian pääarkkivarasto lähetti virkamiehiä Lontooseen etsimään "siirtäneitä arkistoja". Tätä valtuuskuntaa "johdettiin järjestelmällisesti ja tarkoituksellisesti harhaan kokouksissaan brittiläisten diplomaattien ja arkistoitsijoiden kanssa", Anderson kirjoittaa History Workshop Journal -lehden artikkelissa Guilty Secrets: Deceit, Denial and the Discovery of Kenya 'Migrated Archive'.

Käännekohta tuli vuonna 2010, jolloin Anderson, joka nyt toimii asiantuntijana Mau Mau -asiassa, esitti tuomioistuimelle lausunnon, jossa viitattiin suoraan Kenian ulkopuolelta peräisin oleviin 1500 tiedostoon. Hallitus myönsi lakisääteisen paineen alaisena, että tiedot tallennettiin korkean turvallisuuden säilytystilaan, jonka ulkoministeriö jakoi tiedustelupalvelujen MI5 ja MI6 kanssa. Se paljasti myös suuremman salaisuuden. Tämä sama arkisto, Hanslope Park, säilytti tiedostoja, jotka oli poistettu yhteensä 37 entisestä siirtokunnasta.

Paljastaminen herätti levottomuuden lehdistössä ja hämmästytti Elkinsin: ”Kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun he ovat vain paahdettu hiilen päällä, he ovat istuneet todisteiden päällä? Vitsailetko minua? Tämä melkein tuhosi urani. ”

Tapahtumat etenivät nopeasti sieltä. Oikeudessa Ison -Britannian hallitusta edustavat asianajajat yrittivät saada Mau Maun asian heittämään pois. He väittivät, että Britanniaa ei voida pitää vastuullisena, koska vastuu mahdollisista siirtomaavallan väärinkäytöksistä oli siirtynyt Kenian hallitukselle itsenäistyttyä. Mutta tuomari Richard McCombe hylkäsi hallituksen pyrkimyksen väistää vastuuta "epäkunnioittavana". Hän katsoi, että väite voi siirtyä eteenpäin. "Jopa niissä harvoissa papereissa, joita olen nähnyt, on runsaasti todisteita, jotka viittaavat siihen, että vankeja on saatettu järjestelmällisesti kiduttaa", hän kirjoitti heinäkuussa 2011.

Tämä tapahtui ennen kuin historioitsijoilla oli tilaisuus tarkistaa perusteellisesti äskettäin löydetyt tiedostot, jotka tunnetaan nimellä "Hanslope -paljastus". Näiden asiakirjojen huolellinen läpikäynti olisi tavallisesti voinut kestää kolme vuotta. Elkinsillä oli noin yhdeksän kuukautta. Työskennellessään viiden Harvardin opiskelijan kanssa hän löysi tuhansia tapaukseen liittyviä tietueita: lisää todisteita pidätettyjen hyväksikäytön luonteesta ja laajuudesta, lisätietoja siitä, mitä virkamiehet tiesivät siitä, uutta materiaalia raa'asta "laimennustekniikasta", jota käytettiin hardcoren rikkomiseen vangit. Nämä asiakirjat olisivat luultavasti säästäneet hänen vuosien tutkimuksensa Britannian Gulagille. Hän vetosi niihin kahdessa muussa todistajanlausunnossa.

Lontoossa ulkoministerin asianajajat myönsivät, että ikääntyneet kenialaiset kantajat olivat kärsineet kidutuksesta Mau Maun kapinan aikana. Mutta liian kauan aikaa oli kulunut oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, he väittivät. Elossa olevia todistajia ei ollut tarpeeksi. Todisteet eivät olleet riittäviä. Lokakuussa 2012 tuomari McCombe hylkäsi myös nämä väitteet. Hänen päätöksensä, jossa kerrottiin tuhansista Hanslope -tiedostoista, mahdollisti asian käsittelyn. Se antoi myös aihetta spekuloida, että paljon enemmän siirtomaa -väärinkäytöksiä saataisiin kaikkialta imperiumista, joka hallitsi kerran noin neljänneksen maapallon väestöstä.

Britannian hallitus, joka voitettiin toistuvasti oikeudessa, siirtyi ratkaisemaan Mau Maun tapauksen. Ulkoministeri William Hague luki 6. kesäkuuta 2013 parlamentissa julkilausuman, jossa ilmoitettiin ennennäkemättömästä sopimuksesta korvata 5228 kenialaista, joita kidutettiin ja pahoinpideltiin kapinan aikana. Jokainen saa noin 3 800 puntaa. "Britannian hallitus myöntää, että kenialaiset joutuivat kidutuksen ja muun huonon kohtelun kohteeksi siirtomaahallinnon käsissä", Haag sanoi. Britannia "pahoittelee vilpittömästi, että näitä väärinkäytöksiä tapahtui". Andersonin mielestä siirtokunta merkitsi historiaa "syvällisesti". Se oli ensimmäinen kerta, kun Britannia myönsi kidutuksensa missä tahansa entisessä valtakunnassaan.

Lakimiehet taistelivat, mutta tutkijat eivät. Mau Maun tapaus on herättänyt kaksi tieteellistä keskustelua, yhden vanhan ja yhden uuden. Vanha kertoo Caroline Elkinsistä. Historioitsijalle ja hänen liittolaisilleen yksi sana tiivistää High Courtissa tapahtuneen: oikeutuksen. Tutkijat olivat käyttäneet Elkinsiä huonosti hyökkäyksissään Ison -Britannian Gulagia vastaan. Sitten brittiläinen tuomioistuin, jolla oli kaikki syyt tuntea myötätuntoa näiden arvostelijoiden kanssa, antoi hänelle oikeudenmukaisen kuulon akateemisen maailman. Päättämällä hänen hyväkseen tuomioistuin tuomitsi myös epäsuorasti hänen arvostelijansa.

Todisteet, jotka tukevat tätä tiliä, ovat peräisin tuomari McCombelta, jonka vuoden 2011 päätöksessä oli korostettu perusteellisia asiakirjoja, jotka tukevat syytöksiä järjestelmällisistä väärinkäytöksistä. Se "puhui suoraan väitteille, että jos otit esiin suulliset todisteet" Britannian Gulagissa, "koko asia hajosi", Elkins sanoo. Sitten Hanslopen paljastus lisäsi laajan dokumentaation tapahtumien laajuudesta ja laajuudesta. Ainakin kaksi tutkijaa on todennut, että nämä uudet asiakirjat vahvistivat Ison -Britannian Gulagin suullisen todistuksen tärkeitä näkökohtia, kuten vankien järjestelmällinen lyöminen ja kidutus tietyillä pidätysleireillä. "Pohjimmiltaan luen asiakirja toisensa jälkeen, joka osoitti kirjan olevan oikea", Elkins sanoo.

Jane Muthoni Mara, Wambuga Wa Nyingi ja Paulo Muoka Nzili juhlivat Mau Maun veteraanien tapauksen tulosta korkeimmassa oikeudessa lokakuussa 2012. Valokuva: Ben Curtis/AP

Hänen voittokierros on esiintynyt oppaissa, haastatteluissa ja aikakauslehdissä. Se voi pian tavoittaa vielä suuremman yleisön. Elkins on myynyt kirjansa ja henkilökohtaisen tarinansa elokuvan oikeudet John Hartille, joka on tuottanut hittejä, kuten Boys Don’t Cry ja Revolutionary Road. Varhainen yhteenveto hänen kehittämästään elokuvasta antaa sen maun: ”Yhden naisen matka kertomaan tarinan brittiläisestä siirtomaasta Mau Maun kansanmurhasta. Kollegoiden ja kriitikkojen uhkaama ja karttama Caroline Elkins jatkoi ja herätti henkiin julmuudet, jotka oli tehty ja piilotettu maailmalta vuosikymmenien ajan. ”

Mutta joidenkin tutkijoiden mielestä Elkinsin vanhurskauttamistarinan näkökohdat eivät ole vakuuttavia. Philip Murphy, joka on erikoistunut Britannian dekolonisaation historiaan, osallistui joihinkin Mau Maun kuulemistilaisuuksiin. Hänen mielestään Elkins ja muut historioitsijat tekivät "erittäin tärkeän" työn tapauksen parissa. Silti hän ei usko, että Hanslope -tiedostot oikeuttavat käsityksen siitä, että satoja tuhansia ihmisiä tapettiin Keniassa tai että nämä kuolemat olivat järjestelmällisiä. "Todennäköisesti suurin osa kirjan historiallisesta kritiikistä on edelleen olemassa", hän sanoo. "En usko, että oikeudenkäynti todella muuttaa sitä."

Susan L Carruthers on samaa mieltä kritiikistään Britannian Gulagia kohtaan. Carruthers, historian professori Rutgersin yliopistossa Newarkissa, oli epäillyt Elkinsin itsedramatisointia: hänen kertomuksensa naiivista henkilökohtaisen löytömatkan aloittamisesta vain nähdäkseen, että asteikot putoavat hänen silmistään. Hän huomaa, että myös Elkinsin nykyinen ”kertomus uhriksi joutumisesta” on hieman väärä. "On vain niin paljon hylkäämistä, jonka voi uskottavasti väittää, jos voitit Pulitzerin ja sinusta tuli varsinainen professori Harvardissa - ja tämä perustuu kirjan vahvuuteen, joka oletettavasti myös teki sinut syrjäytyneeksi ja halveksituksi kaiken ja kaiken muun mukaan", hän sanoo. "Jos vain me kaikki muut voisimme syrjäytyä ja joutua toimeen Pulitzerin ja täydellisen professuurin kanssa Harvardissa."

Mau Maun tapauksen käynnistämä toinen keskustelu ei koske vain Elkinsiä vaan myös Britannian keisarillisen historian tulevaisuutta. Sen ytimessä on sarja asiakirjoja, jotka ovat nyt kansallisarkistossa sen seurauksena, että Britannia päätti julkistaa Hanslope -tiedostot. Ne kuvaavat yksityiskohtaisesti, kuinka hallitus pyrki säilyttämään ja tuhoamaan siirtomaa -aikakirjoja imperiumin vähentyneinä päivinä. Elkins pitää niitä tärkeimpänä uutena materiaalina, joka syntyy Hanslopen paljastamisesta.

Eräänä aamuna tänä keväänä seurasin Elkinsiä hänen vieraillessaan kansallisarkistossa katsomassa näitä tiedostoja. Laitos sijaitsee 1970-luvun betonirakennuksessa lammen vieressä Kewissä Lounais-Lontoossa. Sininen johto piti yhdessä ohuita, kellastuneita sivuja, jotka hajosivat hajoavalta paperilta. Yksi ennätys, vuoden 1961 kirje Ison -Britannian siirtomaa -sihteeriltä Kenian viranomaisille ja muualle, sanoo, että seuraajahallinnolle ei saa luovuttaa asiakirjoja, jotka voivat muun muassa ”hämmentää” Hänen Majesteettinsa hallitusta. Toinen yksityiskohta kertoo järjestelmän, jota käytetään tämän tilauksen suorittamiseen. Kaikki kenialaiset tiedostot oli luokiteltava joko "Watch" tai "Legacy". Legacy -tiedostot voidaan siirtää Keniaan. Watch -tiedostot lennetään takaisin Britanniaan tai tuhotaan. Tuhoamistodistus oli annettava jokaisesta tuhoutuneesta asiakirjasta - kahtena kappaleena. Tiedostot osoittavat, että noin 3,5 tonnia kenialaisia ​​asiakirjoja oli sidottu polttouuniin.

"Kaiken kaikkiaan on otettava huomioon, että hallitus itse oli mukana erittäin koreografisessa, järjestelmällisessä prosessissa tuhota ja poistaa asiakirjoja, jotta se voisi muodostaa virallisen kertomuksen, joka sijaitsee näissä arkistoissa", Elkins kertoi minulle. "En ollut koskaan villeimmissä unissani kuvitellut tätä yksityiskohtien tasoa", hän lisäsi puhuen kuiskaten mutta avaten silmänsä. "Kuvittelin sen enemmän satunnaiseksi prosessiksi."

Lisäksi: "Tämä ei tapahdu vain Kenialla tällä tasolla, vaan koko imperiumissa." Brittiläisille historioitsijoille tämä on "ehdottoman seismistä", hän sanoi. "Kaikki yrittävät nyt miettiä, mitä tästä voisi tehdä."

Elkins esitteli, mitä hän tekee tästä kehityksestä, vuoden 2015 esseessä American Historical Review -lehdelle. Yleisesti ottaen hän ajattelee, että imperiumin lopun historioitsijat eivät ole suurelta osin osoittaneet skeptisyyttä arkistoihin. Hän ajattelee, että se tosiasia, että näitä tietueita manipuloitiin, tuo pilven monien niiden sisältöön perustuvien tutkimusten päälle. Ja hän ajattelee, että tämä kaikki on vedenjakaja, jolloin historioitsijoiden on harkittava alaansa uudelleen.

Arkistonpoistokysymys on näkyvästi esillä Elkinsin seuraavassa kirjassa, väkivallan historiassa Britannian imperiumin lopussa, jonka tapaustutkimuksiin kuuluvat Kenia, Aden, Kypros, Malaya, Palestiina ja Pohjois -Irlanti. Mutta jos vastaus hänen viimeisimpiin väitteisiinsä on viitteitä, hänen väitteensä ovat jälleen kiistanalaisia. Samat asiakirjojen huijaukset, jotka jättävät Elkinsin suuret silmät, kehottavat useita muita historioitsijoita olennaisesti kohauttamaan olkapäitään. "Juuri sitä voit odottaa siirtomaahallinnolta tai erityisesti hallitukselta, myös meidän hallitukseltamme", Wm Roger Louis nauraa. "Näin byrokratia toimii. Haluat tuhota asiakirjat, jotka voivat olla syyttäviä. "

Murphy sanoo, että Elkinsillä "on taipumus karikaturisoida muita imperiumin historioitsijoita yksinkertaisesti passiivisiksi ja ajattelemattomiksi kuluttajiksi Kansallisarkiston supermarketissa, jotka eivät ajattele ideologista tapaa, jolla arkisto on rakennettu". He ovat olleet paljon skeptisempiä, hän sanoo. Hän lisää, että historioitsijat ovat aina käsitelleet asiakirjojen puuttumista. Lisäksi historia muuttuu jatkuvasti uusilla todisteilla ja uusilla paradigmoilla. Sanominen siitä, että löytö asiakirjojen tuhoamisesta muuttaa koko kentän, ei "yksinkertaisesti pidä paikkaansa", hän sanoo. "Näin ei historia toimi."

Jotkut historioitsijat, jotka ovat lukeneet asiakirjojen tuhoamismateriaalit, saavat kuvan tapahtumista, jotka näyttävät vähemmän orwellilaisilta kuin Elkinsin. Andersonin tarkastelu todisteista osoittaa, kuinka puhdistusprosessi kehittyi siirtokunnasta siirtokuntaan ja salli huomattavan liikkumavaran paikallisille virkamiehille. Tony Badger, Cambridgen yliopiston emeritusprofessori, joka seurasi Hanslope -tiedostojen julkaisua, kirjoittaa, ettei "mitään järjestelmällistä prosessia saneltu Lontoosta".

Badger näkee Hanslopen paljastuksessa erilaisen oppitunnin: ”syvän ennakkoluulottomuuden”. Arkistonhoitajat ja ulkoministeriön virkamiehet miettivät vuosikymmenten aikana, mitä tehdä Hanslope -paperille. Kansallisarkisto sanoi, että ne olisi joko tuhottava tai palautettava maihin, joista ne on viety. Tiedostot olisi voinut helposti heittää roskakoriin vähintään kolme kertaa, hän sanoo, luultavasti ilman julkisuutta. Eri syistä he eivät olleet. Ehkä se oli arkistonhoitajien oravan kaltainen taipumus. Ehkä se oli tuuria. Jälkeenpäin ajatellen hän sanoo, että merkittävää ei ole se, että asiakirjat on pidetty salassa niin monta vuotta. Huomattavaa on, että he selvisivät ollenkaan.

Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran korkeakoulutuksen kronikassa.

Seuraa pitkää lukua Twitterissä osoitteessa @gdnlongread tai kirjaudu pitkään luettuun viikoittaiseen sähköpostiin täällä.


Ihmisoikeusloukkausten muistaminen ja muisti: Kenian esimerkki

Muistomerkkien tehtävä on muistaa. Menneisyyden symbolisina tulkintoina ne ovat sivustoja, joissa muistot kohtaavat, sulautuvat yhteen, eivät täsmää ja merkitsevät menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välisiä suhteita. Muistomerkit antavat menneisyydelle konkreettisen tunteen ja ne tarjoavat symbolisen tilan sekä juhlimiseen voittoisien muistomerkkien kautta että suruun ruumiillistuneen menetyksen kautta. Tämän kyvyn ansiosta muistaa tappiota sekä virallisesti, visuaalisesti ja julkisesti tunnustaa ja muistaa muistomerkit ovat tulleet tärkeiksi välineiksi siirtymäkauden oikeusprosessissa, jossa puututaan menneisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Vaikka muistomerkit eivät voi kirjaimellisesti korvata uhreja, muistaminen niiden tarjoaman symbolisen korvauksen kautta voi tarjota tärkeitä psykologisia etuja. Lisäksi kärsimysten ja menetysten visuaalinen tunnustaminen yleisölle voi olla tehokas mekanismi menneiden väärinkäytösten korjaamiseksi, ja se on usein välttämätöntä pyrkimyksissä saavuttaa yhteiskunnallinen parantuminen ja sovinto.

Muistoprosessi on kuitenkin usein monimutkainen ja muistomerkkien tapaan se voi olla kiistanalainen ja erimielisyys. Muistomerkit antavat historialle todellisuuden tunteen. Se on kuitenkin aina versio historiasta. Vaikka heidän tehtävänsä on muistaa menneisyyttä, muistomerkit voivat myös piilottaa menneisyyden. Kuten Paul Connerton toteaa, ”… muistomerkit sallivat vain joidenkin asioiden muistamisen ja syrjäytymisen vuoksi toisten unohtamisen. Muistomerkit kätkevät menneisyyden niin paljon kuin saavat meidät muistamaan sen. ”[I] Näin on esimerkiksi Nairobin Dedan Kimathi -patsaan kanssa, esimerkiksi Kenian Mau Mau -kapinan muistoksi.

Nairobin Dedan Kimathin patsas

Kimathin legenda on nimittänyt hänet kapinan sankarilliseksi hahmoksi ja hän on tullut symboloimaan Mau Maua. Patsas oli ensimmäinen virallinen muistomerkki Mau Maun kapinalle, sodalle, joka oli todistamassa kauhistuttavaa kidutusta, satojen tuhansien kenialaisten pidätyksiä ja kymmenien tuhansien kuolemia. Valittu kansallinen muisto kapinasta on kuitenkin juhlallinen, ja se osoittaa kunnioitusta Mau Maun roolille Kenian itsenäisyyden saavuttamisessa, joka on personoitu vapaustaistelijan Kimathin hahmon kautta. Patsas kätkee kapinan todellisen tarinan jättämättä huomiotta lukuisia uhreja ja ihmisoikeusloukkauksia, joita tapahtui tuona aikana.

Samaan aikaan Mau Maun kapinan todellisen tarinan tarkastelu paljastaa sen muistamisen komplikaatiot. Owen Dwyer ja Derek Alderman väittävät, että julmuus on vaikea muistotilaisuus, koska se vaatii uhrien, tekijöiden ja sankareiden tunnistamista. Vaikka nämä roolit näyttävät olevan selkeästi asetettuja, ne voidaan määritellä varsin sujuvasti ja joskus vastakkain. ”[Ii] Mau Maun kapinan julmuuksien korjaamisen vaikeudet tulevat ilmeisiksi tunnistamalla kaikki kolme. Ihmisoikeusrikkomuksia tehtiin sekä Mau Maua vastaan, brittiläisiä upseereita ja heidän afrikkalaisia ​​yhteistyökumppaneitaan että myös Mau Maua vastaan ​​kenialaisia, joita pidettiin Mau Maun asian ”pettureina”. Mutta vaikka Kimathin patsas voi kätkeä menneisyyden niin paljon kuin se rakennettiin muistamaan se, se loi symbolisen tilan julkisille keskusteluille ja keskusteluille Kenian muistosta ja Mau Maun uhrien korvaamisesta.

Silti on ollut kysymyksiä patsaan rakentamisen todellisista motiiveista. Mau Maun kapina päättyi vuonna 1960 ja Kenia saavutti itsenäisyytensä vuonna 1963. Kenian postkoloniaalipolitiikka pyrki unohtamaan menneisyyden ja Mau Maun väitetysti kansallisen yhtenäisyyden vuoksi. Vasta vuonna 2003 1955 määräys Mau Maun kieltämisestä peruutettiin maan hallitsevan poliittisen puolueen muutoksen seurauksena. Mutta vielä vuonna 2007 Kimathin patsas pystytettiin Kenian pääkaupunkiin. "Ajoitus… on epäilyttävä", väitti artikkeli yhdessä Kenian johtavista sanomalehdistä. ”Tämä on vaalivuosi, kenialaiset todennäköisesti kysyvät, miksi juuri nyt?” [Iii] Muistomateriaalien ilmaiseman historian vuoksi sitä pidetään usein laillisena versiona, koska ne ovat muistin aineellisia paikkoja. Muistomerkit puolestaan ​​auttavat muokkaamaan tapaa, jolla ihmiset muistavat ja ymmärtävät menneisyyden, ja näin ollen muistomerkit mahdollistavat sen, että poliittiset eliitit voivat muokata menneisyyttä ja ottaa sen haltuunsa palvelemaan nykyisiä etujaan.

Kuitenkin tällaisen virallisen kansallisen muistin rinnalla, kuten muistomerkit konkretisoivat, säilytetään ja välitetään usein lukuisia paikallisia muistoja epävirallisemmin. Joten vaikka virallinen muisto Mau Mausta tukahdutettiin vuosikymmenien ajan valtion hyväksymällä muistinmenetyksellä, julkaistut muistelmat entisistä taistelijoista ja kapinasta pidätetyistä antoivat Mau Maulle mahdollisuuden pysyä hengissä julkisessa muistissa. Laajemmassa Afrikan kontekstissa suullisuudella ja suorituskyvyllä on suuri rooli kansallisten alojen muistojen ylläpitämisessä ja välittämisessä. Suullisuuden ja suorituskyvyn keskeinen rooli Afrikan muistin tärkeimpinä keskuksina on viime aikoina tunnustettu muistomerkkien suunnittelussa ja kohdentamalla tilaa julkiselle vuorovaikutukselle muistomerkin kanssa. Se oli tärkeä näkökohta neuvotteluprosessissa Afrikan unionin ihmisoikeusmuistomerkinnän perustamiseksi Addis Abebaan, jonka keskustelut korostivat, että on tärkeää kannustaa järjestämään tilaa esitykselle ja kerronnalle muistomerkin suunnittelussa.

Vaikka tarve muistaa ja erityisesti muistaa ihmisoikeusloukkauksista kärsineet on yleisesti tunnustettu, Afrikassa muistomerkkien rooli tällaisissa muistotilaisuuksissa on toisinaan asetettu kyseenalaiseksi sivuuttamalla tarve saada enemmän käytännön tukea eläville. Palatessamme esimerkkiin Nairobin Kimathi -patsaasta, toisen Kenian johtavan sanomalehden pääkirjoitus korosti, että "patsaat vain kiehtovat eläviä, vaikka ne säilyttävät kuolleiden muiston" [iv], kun taas toiset ihmettelivät "Miksi me vaadimme kunnioittaa kuolleita taistelijoita jättämättä huomiotta vielä elossa olevien ahdinkoa? '[v]

Ihmisoikeusloukkausten muistaminen voi olla kiistanalainen ja monimutkainen prosessi. Muistamisen moraalinen tarkoitus voidaan syrjäyttää kokonaan, kun poliittinen eliitti käyttää sitä välineenä. Lisäksi uhrien, tekijöiden ja sankareiden tunnistaminen on usein ongelmallista ja historia on valikoiva. Muistomerkkien tarjoama visuaalinen tunnustus ja muisto voi kuitenkin olla tehokas väline korjaamaan menneitä väärinkäytöksiä sekä vahvistamaan ja tuomitsemaan uhrit, heidän perheensä ja yhteisöt. Esimerkiksi, vaikka Nairobin Kimathi -patsas voi kätkeä menneisyyden niin paljon kuin se rakennettiin sen muistamiseksi, Lotte Hughes on havainnollistanut, kuinka se on auttanut tekemään tilaa symbolisessa maisemassa Mau Maun muistosta käytäville keskusteluille ja väittelyille. Se on tarjonnut alustan lukuisten muiden ihmisoikeusloukkausten käsittelemiseksi siirtomaa- ja postkolonialistisessa Keniassa. [vi] Lisäksi velvollisuus muistaa ja käsitellä menneisyyttä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että tulevat sukupolvet toistavat tällaisia rikkomukset, ja muistomerkkien kyky säilyttää ja välittää muistia ja historiaa on korvaamaton prosessissa. Pierre Nora on väittänyt, että muistin aineelliset paikat voivat liittyä enemmän historian tuottamiseen kuin muistin säilyttämiseen, erottaen ne kaksi, joissa muisti "pysyy jatkuvassa kehityksessä, avoin muistamisen ja unohtamisen dialektikalle", kun taas historia on "jälleenrakennus" , aina ongelmallista ja epätäydellistä siitä, mitä ei enää ole. ”[vii] Muistomerkkien rakentaminen voi sallia unohtamisen, kun muistotyö on riippuvainen muistityöstä. Muistomerkit voivat täyttää tehtävänsä vain, jos niillä on jonkinlainen merkitys yhteiskunnalle, mikä mahdollistaa muistin siirtämisen aktiivisten muistoprosessien kautta, kuten suunnitellut vierailut ja sitoutuminen niihin.

[i] Paul Connerton (2009) Miten nykyaika unohtuu, Cambridge: Cambridge University Press, 29.

[ii] Owen J.Dwyer ja Derek H.Alderman (2008) ”Muistomaisemat: analyyttiset kysymykset ja metaforit”, GeoJournal 73: 165-178, 172


Missä työskentelemme | Kenia

Noin 47 prosenttia kenialaisista 15-49-vuotiaista naisista ja tytöistä on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Keniassa vuoden 2007 vaalien jälkeen levinneen laaja-alaisen väkivallan aikana ainakin 900 naista, tyttöä, miestä ja poikaa koki seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa. Hyvin harvoista tapauksista on koskaan nostettu syytteitä, mikä ruokkii rikoksentekijöiden rankaisemattomuuden kulttuuria ja eloonjääneiden jatkuvaa kärsimystä.

Vastauksena lääkäreiden ihmisoikeuksiin vuonna 2011 perustettiin ohjelma seksuaaliseen väkivaltaan konfliktialueilla, koulutus- ja puolustusaloite, joka auttaa Kenian ja Kongon demokraattisen tasavallan lääkäreitä ja sairaanhoitajia, poliiseja, asianajajia ja tuomareita vastaamaan paremmin seksuaalisen väkivallan selvinneille. Ohjelma solmii kriittisiä liittoutumia näiden ammattilaisten kesken ja valtuuttaa heidät dokumentoimaan seksuaalisen väkivallan tapaukset ja käyttämään näitä todisteita syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen.

Tähän mennessä PHR -asiantuntijat ja yhteistyökumppanimme Keniassa ovat kouluttaneet tuhansia lääketieteen, oikeus-, lainvalvonta- ja oikeusammattilaisia ​​käyttämään oikeuslääketieteellistä tutkimusta seksuaalisen väkivallan tapausten keräämiseen, dokumentointiin, tutkimiseen ja syytteeseenpanoon. Kenian toimistoa tukee kuusijäseninen hallitus.

Vuonna 2013 PHR liittyi kahdeksaan vuoden 2007–2008 vaalien jälkeiseen väkivaltaan liittyvän seksuaalisen väkivallan eloonjääneeseen ja kolmeen Kenian kansalaisyhteiskunnan järjestöön merkittävään tapaukseen useita Kenian hallituksen toimistoja vastaan.

Tapauksessa väitetään, että valtio ei ole toteuttanut asianmukaisia ​​toimenpiteitä estääkseen vaaleihin liittyvän seksuaalisen väkivallan ja suojellakseen uhreja jälkikäteen, muun muassa suorittamatta tehokkaita tutkimuksia, jotka johtavat oikeuteen ja korvauksiin. PHR on johtavassa asemassa asiassa, ensimmäinen, joka pyrkii saamaan hallituksen vastuuseen vaaleihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta.

Tammikuussa 2018 PHR ja kenialaiset kumppanimme lanseerasivat palkitun MediCapt-mobiilisovelluksemme, jonka avulla lääkärit, kliiniset virkailijat ja sairaanhoitajat voivat kerätä, tallentaa ja jakaa turvallisesti oikeuslääketieteellisiä todisteita seksuaalisen väkivallan tapauksissa. MediCapt kerää tietoja mobiililaitteella, kuten tabletilla tai matkapuhelimella, ja lataa sen sitten pilveen, jossa muut asian parissa työskentelevät ammattilaiset, kuten poliisi, asianajajat ja tuomarit, voivat käyttää niitä turvallisesti ja tehokkaasti.

Katso tämä video oppiaksesi lisää työstämme.


Katso video: Kenya People and Culture Tips (Tammikuu 2022).